köyhyys http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132631/all Thu, 19 Jul 2018 23:31:27 +0300 fi Köyhä yksin kotona? http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258432-koyha-yksin-kotona <p>&nbsp;</p> <p><strong>KÖYHÄ&nbsp;YKSIN KOTONA?</strong>&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p><strong>Näinkö&nbsp;on&nbsp;myös yhteiskunnassa?</strong>&nbsp;Kun köyhän rahat loppuvat&nbsp;viikkoa ennen kuun loppua, on edessä&nbsp;paastoviikko.&nbsp;Köyhä hakee apua leipäjonoista. Köyhän elämässä ei saa tapahtua mitään yllättävää. Köyhä elää veitsenterällä ja pelkää, että sattuu jokin hätätapaus.&nbsp;Paastoviikosta&nbsp;tulee piinaviikko ja köyhä on yksin kotona ja yhteiskunnassa.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Lähes 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on yhdellä aikuisella&nbsp;&nbsp;ja yhdellä alle 14- vuotiaalla lapsella 1541 euroa/kk.&nbsp;&nbsp;Esimerkiksi 1541 euron tulosta maksetaan lakisääteiset verot ja muut kulut. Laskennallisesti 12 veroprosentilla ja muilla kuluilla vähennys&nbsp; on noin 230 euroa, jolloin elämiseen jää&nbsp;1311&nbsp;euroa/kk.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Lisäksi perhe saa lapsilisää 94,88 euroa/kk ja sillähän&nbsp;voi käydä kirjastossa, uimahallissa tai kerran huvipuistossa matkakuluineen. Lapsi voi olla kiinnostunut harrastuksesta, kuten jääkiekko, johon perheellä ei ole varaa. Tietokoneet ovat tänä päivänä monen lapsen ja nuoren väylä yhteydenpitoon ystävien välillä. Köyhyysrajalla elävä perhe voi harvoin ostaa tietokoneen. Arkielämä sisältää muun muassa kuluja, kuten vesi- ja sähkökulut (sähkönsiirtokulut ovat sähkönkäyttäjän kannalta kohtuuttomia), erilaiset vakuutusmaksut,&nbsp;kiinteistöverot,&nbsp;auton käyttöön liittyvät kulut, lääkäri- ja eläinlääkärikulut, puhelin- ja tietoliikennekulut, matkakulut ja muut kulut. Unohtamatta ravintoon liittyviä kuluja. Kaikilla ei ole edes varaa hankkia päivittäistä ravintoa ravintosuositusten mukaisesti. Terveys voi romahtaa epäterveellisen ravinnon seurauksena. Ravinto koostuu pääsääntöisesti edullisemmasta vaaleasta viljatuotteesta (makaroni, kaurahiutaleet ja riisi) sekä maidosta.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Ratkaisuna köyhyysongelmaan olisi ns. arkielämän tuki. Yhteiskunta tarjoaa erilaisia tukia perheille, aineellisia ja aineettomia. Nämä eivät ole riittäviä.&nbsp; Arkielämän tuki tulisi kohdentaa harkinnan varaisesti lapsen ja nuoren syrjäytymisen ehkäisyyn. Se voi olla esimerkiksi mielekkäiden harrastusten tukemista. Tuki voisi olla hieman kalliimmankin harrastuksen tukemista. Lapsi saa mahdollisuuden harrastaa samoja harrastuksia saman&nbsp;ikäisten kanssa. Harrastukset ovat merkittävä tekijä lasten ja nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyssä.&nbsp;Arkielämän tuki voisi kohdentua myös muihin perheen kuluihin ja sen&nbsp;seurauksena&nbsp;perheelle jäisi enemmän käyttövaroja.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;<br />&nbsp;</p> <p>Onnistunut syrjäytymisen ehkäisy voi tapahtua monella tasolla. Yksilön ja perheen tasolla on huomioitava laaja-alainen tukeminen ja syrjäytymistä tuottavien toimintatapojen ennakointi. Köyhyyden ylisukupolvisen periytymisen vähentämistä tulisi toteuttaa kaikin tavoin. Edellä mainitut ratkaisut ovat keinoja, joiden tarkoituksena on vähentää&nbsp;köyhän&nbsp;yksin oloa kotona ja yhteiskunnassa.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Mervi Eskelinen,&nbsp;Sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, THM, Ammatillisten aineiden opettaja&nbsp;&nbsp;</p> <p>Karin Karjalainen,&nbsp;bioanalyytikko,&nbsp;Etelä-Savon&nbsp;piirisihteeri,&nbsp;YTM,&nbsp;HTT-jatko-opiskelija&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Pieksämäen&nbsp;PerusNaiset&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>   &nbsp;</p> <p> &nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

KÖYHÄ YKSIN KOTONA?  

  

Näinkö on myös yhteiskunnassa? Kun köyhän rahat loppuvat viikkoa ennen kuun loppua, on edessä paastoviikko. Köyhä hakee apua leipäjonoista. Köyhän elämässä ei saa tapahtua mitään yllättävää. Köyhä elää veitsenterällä ja pelkää, että sattuu jokin hätätapaus. Paastoviikosta tulee piinaviikko ja köyhä on yksin kotona ja yhteiskunnassa.   

  

Lähes 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on yhdellä aikuisella  ja yhdellä alle 14- vuotiaalla lapsella 1541 euroa/kk.  Esimerkiksi 1541 euron tulosta maksetaan lakisääteiset verot ja muut kulut. Laskennallisesti 12 veroprosentilla ja muilla kuluilla vähennys  on noin 230 euroa, jolloin elämiseen jää 1311 euroa/kk.   

  

Lisäksi perhe saa lapsilisää 94,88 euroa/kk ja sillähän voi käydä kirjastossa, uimahallissa tai kerran huvipuistossa matkakuluineen. Lapsi voi olla kiinnostunut harrastuksesta, kuten jääkiekko, johon perheellä ei ole varaa. Tietokoneet ovat tänä päivänä monen lapsen ja nuoren väylä yhteydenpitoon ystävien välillä. Köyhyysrajalla elävä perhe voi harvoin ostaa tietokoneen. Arkielämä sisältää muun muassa kuluja, kuten vesi- ja sähkökulut (sähkönsiirtokulut ovat sähkönkäyttäjän kannalta kohtuuttomia), erilaiset vakuutusmaksut, kiinteistöverot, auton käyttöön liittyvät kulut, lääkäri- ja eläinlääkärikulut, puhelin- ja tietoliikennekulut, matkakulut ja muut kulut. Unohtamatta ravintoon liittyviä kuluja. Kaikilla ei ole edes varaa hankkia päivittäistä ravintoa ravintosuositusten mukaisesti. Terveys voi romahtaa epäterveellisen ravinnon seurauksena. Ravinto koostuu pääsääntöisesti edullisemmasta vaaleasta viljatuotteesta (makaroni, kaurahiutaleet ja riisi) sekä maidosta.  

  

Ratkaisuna köyhyysongelmaan olisi ns. arkielämän tuki. Yhteiskunta tarjoaa erilaisia tukia perheille, aineellisia ja aineettomia. Nämä eivät ole riittäviä.  Arkielämän tuki tulisi kohdentaa harkinnan varaisesti lapsen ja nuoren syrjäytymisen ehkäisyyn. Se voi olla esimerkiksi mielekkäiden harrastusten tukemista. Tuki voisi olla hieman kalliimmankin harrastuksen tukemista. Lapsi saa mahdollisuuden harrastaa samoja harrastuksia saman ikäisten kanssa. Harrastukset ovat merkittävä tekijä lasten ja nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyssä. Arkielämän tuki voisi kohdentua myös muihin perheen kuluihin ja sen seurauksena perheelle jäisi enemmän käyttövaroja.  

 
 

Onnistunut syrjäytymisen ehkäisy voi tapahtua monella tasolla. Yksilön ja perheen tasolla on huomioitava laaja-alainen tukeminen ja syrjäytymistä tuottavien toimintatapojen ennakointi. Köyhyyden ylisukupolvisen periytymisen vähentämistä tulisi toteuttaa kaikin tavoin. Edellä mainitut ratkaisut ovat keinoja, joiden tarkoituksena on vähentää köyhän yksin oloa kotona ja yhteiskunnassa.   

  

Mervi Eskelinen, Sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, THM, Ammatillisten aineiden opettaja  

Karin Karjalainen, bioanalyytikko, Etelä-Savon piirisihteeri, YTM, HTT-jatko-opiskelija  

  

Pieksämäen PerusNaiset  

 

 

 

 

 

 

 

    

  

 

]]>
11 http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258432-koyha-yksin-kotona#comments köyhyys Lapsiperheet Yhteiskunta Thu, 19 Jul 2018 20:31:27 +0000 Karin Karjalainen http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258432-koyha-yksin-kotona
Näkökulma: Lukematta paskaa - taas! http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258041-nakokulma-lukematta-paskaa-taas <p>Ilta-Sanomat ja Yhteisvastuukeräys järjestivät taannoin kirjoituskilpailun, johon jokainen sai kertoa oman tarinansa. Toinen kunniamaininta kilpailussa meni 55-vuotiaalle sinkkumiehelle, joka elää toimeentulotuella hyvää elämää.</p> <p>Lukematta paskaa.</p> <p>Sitä tuo IS:n&nbsp;<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005736005.html">julkaisema</a>&nbsp;kirjoitus oli minun mielestäni, vaikka raati palkitsikin sen positiivisesta näkökulmasta pienituloisen ihmisen arkeen.</p> <p>Kunniamaininnan saanut kertomus käsitteli 55-vuotiasta sinkkumiestä, joka asui vuokralla 35 neliön kokoisessa, juuri remontoidussa ja viihtyisässä rivitaloyksiössä noin 8&nbsp;000 asukkaan pikkukaupungissa.</p> <p>Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että hyväksytyille asumismenoille on asetettu kattoraja.</p> <p>Kelan mukaan se <a href="https://www.kela.fi/documents/10180/0/Asumismenot+toimeentulotuki+2018.pdf/b2316c14-c74c-4c00-a5af-d496edc72086">vaihtelee</a> yhden henkilön kohdalla 675 - 324 euron välillä.</p> <p>Helsingissä on kaikista kalleinta, joten siellä saa myös eniten. Pikkukaupungeissa puolestaan saa vähemmän.</p> <p>Tietysti jos tuolla rahalla irtoaa viihtyisä rivitaloyksiö, niin miksipä ei asuisi sellaisessa.</p> <p>Kasvukeskuksissa rivitaloista on silti turha haaveilla.</p> <p>Aamutakkimiehenä vuodesta 2003 lähtien viihtynyt sinkku kertoo omistavansa sähkögrillin, jolla on kiva kokkailla omalla terassilla aina alkukeväästä pitkälle syksyyn.</p> <p>Sinkku kertoo noudattaneensa kokoomuslaisen Otto Meren ilmaista <a href="https://twitter.com/ottomeri/status/1001888224002953217?lang=en">velkaneuvoa</a> ja maksanut laskunsa ajoissa. Hän ei myöskään ole ostanut koskaan mitään osamaksulla.</p> <p>Maksuvaikeuksiin joutuneet ja luottotietonsa menettäneet henkilöt voivat hänen mukaan syyttää ihan itseään siitä, että he ovat eläneet yli varojensa. Typerykset.</p> <p>Hänen mukaan köyhien olisi korkea aika lopettaa kitinä.</p> <p>Leipäjonoissa on kuulemma väkeä pelkästään siitä syystä, että sieltä saa ruokaa ilmaiseksi. Sinkku on itse ollut kaupan alalla koko ikänsä ja jo pelkästään kahvitarjoilu sai ovet käymään.</p> <p>Tosin omien sanojensa mukaan hän lopetti työt nelikymppisenä.</p> <p>Ilmeisesti kaupanalan töitä ole enää löytynyt hänen kaupungistaan, vaikka kauppoja hänen lähellään on useampia. Ja voiko sitä edes puhua koko työelämästään, jos on ollut 15 vuotta terveenä ja työttömänä.</p> <p>Sinkun mukaan on turha myös väittää, että rahat menevät lääkkeisiin, koska kaikki reseptilääkkeet huomioidaan menona toimeentulotukilaskelmassa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Hän ei tosin huomioi lainkaan korotettua omavastuuta, jonka saa toimeentulotuen kautta takautuvasti.</p> <p>Lopuksi sinkku kertoo ilmaisia säästövinkkejä köyhille ja kehuu paukuttelevansa ujoa kolmekymppistä yksinhuoltajaa, kun tämän lapsi on päiväkodissa.</p> <p>Tämä köyhille ilkkuva kirjoitus sai tosiaan Yhteisvastuukeräyksen kirjoituskilpailussa kunniamaininnan.</p> <p>Yhteisvastuu 2018 -kampanja torjuu heidän sivujensa <a href="https://www.yhteisvastuu.fi/kampanja/">mukaan</a> nälkää ja köyhyyttä.</p> <p>Hämmentävää.</p> <p>Palkitusta tekstistä tulee kovasti mieleen erään entisen kokoomusnuoren kirjoitukset &quot;vitun köyhistä&quot;, joille pitäisi antaa turpaan. Toimeentulotuella elävän sinkkumiehen tyyli kirjoittaa on hyvin samankaltainen.</p> <p>Vähän huumorilla, mutta sataprosenttisesti halveksuen ja vittuillen.</p> <p>Minusta olisi hauska tietää, mitä mieltä IS:n toisinaan haastattelema <em>eräs yrittäjä</em> on tästä nimettömästä sinkkumiehestä.</p> <p>Viimeksi hän sanoi, että suomalaiset ovat laiskoja ja kalliita.</p> <p>Myös virolaiset ovat laiskoja ja kalliita.</p> <p>Bulgarialaiset ja romanialaiset ovat hyviä työmiehiä, koska heillä ei ole passivoivaa yhteiskunnan tukiverkostoa.</p> <p>Erään yrittäjän mielestä suomalaisia työttömiä ei kiinnosta tehdä töitä.</p> <p>Tilanne on äitynyt niin pahaksi, ettei työttömiä kuulemma huvita tulla edes työhaastatteluihin.</p> <p>Eräs yrittäjä tosin jätti mainitsematta, että työtön työnhakija&nbsp;<a href="http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/7968159/3-06042017-AP-EN.pdf/6e303587-baf8-44ca-b4ef-7c891c3a7517" target="_blank">on velvoitettu</a>&nbsp;ottamaan vastaan työtä, jota TE-toimisto tai työantaja tarjoaa.</p> <p>Hänet on myös velvoitettu ilmoittamaan TE-toimistolle mahdollisista työnantajan yhteydenotoista ja osallistumaan työhaastatteluun, mikäli hänet sellaiseen kutsutaan.</p> <p>Mutta onneksi löytyy aina näitä nimettömiä, toimeentulotuella eläviä sinkkumiehiä, jotka todistavat erään yrittäjän <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243549-nakokulma-lukematta-paskaa">puhuvan</a> totta. Palturia kun ei siedä kukaan.</p> <p>No joo, vitsit sikseen. Tämä on vakava asia.</p> <p>Kunniamaininnan saaneen kirjoituksen&nbsp;tarkoituksena on selvästikin esittää, että suomalaiset köyhät eläisivät yltäkylläisyydessä ja kitisisivät turhasta.</p> <p>Kysynkin siis suoraan, että millä tavoin tämä kyseinen kirjoitus tukee yhteisvastuukeräystä ja saa ihmiset lahjoittamaan rahaa vähävaraisille?</p> <p>Haastan tässä näin ja näillä sanoilla Ilta-Sanomien ja Yhteisvastuukeräyksen kirjoituskilpailussa kunniamaininnan saaneen, toimeentulotuella elävän sinkkumiehen astumaan esiin.</p> <p>Mitä sitä nyt häpeilemään kuin noin hienosti tulee vähillä varoilla toimeen?</p> <p>Eipä muuta kuin YLE:n A-studioon keskustelemaan ja sitten telkkariin oma köyhien niksivinkkipalsta. Suomessa on noin puoli miljoonaa köyhää ihmistä, joten potentiaalisia katsojia kyllä riittää.</p> <p>Lupaan tulla mukaan käsikirjoitustiimiin ja tehdä ilmaiseksi töitä kahden viikon (2) ajan.</p> <p>Haaste on heitetty.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilta-Sanomat ja Yhteisvastuukeräys järjestivät taannoin kirjoituskilpailun, johon jokainen sai kertoa oman tarinansa. Toinen kunniamaininta kilpailussa meni 55-vuotiaalle sinkkumiehelle, joka elää toimeentulotuella hyvää elämää.

Lukematta paskaa.

Sitä tuo IS:n julkaisema kirjoitus oli minun mielestäni, vaikka raati palkitsikin sen positiivisesta näkökulmasta pienituloisen ihmisen arkeen.

Kunniamaininnan saanut kertomus käsitteli 55-vuotiasta sinkkumiestä, joka asui vuokralla 35 neliön kokoisessa, juuri remontoidussa ja viihtyisässä rivitaloyksiössä noin 8 000 asukkaan pikkukaupungissa.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että hyväksytyille asumismenoille on asetettu kattoraja.

Kelan mukaan se vaihtelee yhden henkilön kohdalla 675 - 324 euron välillä.

Helsingissä on kaikista kalleinta, joten siellä saa myös eniten. Pikkukaupungeissa puolestaan saa vähemmän.

Tietysti jos tuolla rahalla irtoaa viihtyisä rivitaloyksiö, niin miksipä ei asuisi sellaisessa.

Kasvukeskuksissa rivitaloista on silti turha haaveilla.

Aamutakkimiehenä vuodesta 2003 lähtien viihtynyt sinkku kertoo omistavansa sähkögrillin, jolla on kiva kokkailla omalla terassilla aina alkukeväästä pitkälle syksyyn.

Sinkku kertoo noudattaneensa kokoomuslaisen Otto Meren ilmaista velkaneuvoa ja maksanut laskunsa ajoissa. Hän ei myöskään ole ostanut koskaan mitään osamaksulla.

Maksuvaikeuksiin joutuneet ja luottotietonsa menettäneet henkilöt voivat hänen mukaan syyttää ihan itseään siitä, että he ovat eläneet yli varojensa. Typerykset.

Hänen mukaan köyhien olisi korkea aika lopettaa kitinä.

Leipäjonoissa on kuulemma väkeä pelkästään siitä syystä, että sieltä saa ruokaa ilmaiseksi. Sinkku on itse ollut kaupan alalla koko ikänsä ja jo pelkästään kahvitarjoilu sai ovet käymään.

Tosin omien sanojensa mukaan hän lopetti työt nelikymppisenä.

Ilmeisesti kaupanalan töitä ole enää löytynyt hänen kaupungistaan, vaikka kauppoja hänen lähellään on useampia. Ja voiko sitä edes puhua koko työelämästään, jos on ollut 15 vuotta terveenä ja työttömänä.

Sinkun mukaan on turha myös väittää, että rahat menevät lääkkeisiin, koska kaikki reseptilääkkeet huomioidaan menona toimeentulotukilaskelmassa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Hän ei tosin huomioi lainkaan korotettua omavastuuta, jonka saa toimeentulotuen kautta takautuvasti.

Lopuksi sinkku kertoo ilmaisia säästövinkkejä köyhille ja kehuu paukuttelevansa ujoa kolmekymppistä yksinhuoltajaa, kun tämän lapsi on päiväkodissa.

Tämä köyhille ilkkuva kirjoitus sai tosiaan Yhteisvastuukeräyksen kirjoituskilpailussa kunniamaininnan.

Yhteisvastuu 2018 -kampanja torjuu heidän sivujensa mukaan nälkää ja köyhyyttä.

Hämmentävää.

Palkitusta tekstistä tulee kovasti mieleen erään entisen kokoomusnuoren kirjoitukset "vitun köyhistä", joille pitäisi antaa turpaan. Toimeentulotuella elävän sinkkumiehen tyyli kirjoittaa on hyvin samankaltainen.

Vähän huumorilla, mutta sataprosenttisesti halveksuen ja vittuillen.

Minusta olisi hauska tietää, mitä mieltä IS:n toisinaan haastattelema eräs yrittäjä on tästä nimettömästä sinkkumiehestä.

Viimeksi hän sanoi, että suomalaiset ovat laiskoja ja kalliita.

Myös virolaiset ovat laiskoja ja kalliita.

Bulgarialaiset ja romanialaiset ovat hyviä työmiehiä, koska heillä ei ole passivoivaa yhteiskunnan tukiverkostoa.

Erään yrittäjän mielestä suomalaisia työttömiä ei kiinnosta tehdä töitä.

Tilanne on äitynyt niin pahaksi, ettei työttömiä kuulemma huvita tulla edes työhaastatteluihin.

Eräs yrittäjä tosin jätti mainitsematta, että työtön työnhakija on velvoitettu ottamaan vastaan työtä, jota TE-toimisto tai työantaja tarjoaa.

Hänet on myös velvoitettu ilmoittamaan TE-toimistolle mahdollisista työnantajan yhteydenotoista ja osallistumaan työhaastatteluun, mikäli hänet sellaiseen kutsutaan.

Mutta onneksi löytyy aina näitä nimettömiä, toimeentulotuella eläviä sinkkumiehiä, jotka todistavat erään yrittäjän puhuvan totta. Palturia kun ei siedä kukaan.

No joo, vitsit sikseen. Tämä on vakava asia.

Kunniamaininnan saaneen kirjoituksen tarkoituksena on selvästikin esittää, että suomalaiset köyhät eläisivät yltäkylläisyydessä ja kitisisivät turhasta.

Kysynkin siis suoraan, että millä tavoin tämä kyseinen kirjoitus tukee yhteisvastuukeräystä ja saa ihmiset lahjoittamaan rahaa vähävaraisille?

Haastan tässä näin ja näillä sanoilla Ilta-Sanomien ja Yhteisvastuukeräyksen kirjoituskilpailussa kunniamaininnan saaneen, toimeentulotuella elävän sinkkumiehen astumaan esiin.

Mitä sitä nyt häpeilemään kuin noin hienosti tulee vähillä varoilla toimeen?

Eipä muuta kuin YLE:n A-studioon keskustelemaan ja sitten telkkariin oma köyhien niksivinkkipalsta. Suomessa on noin puoli miljoonaa köyhää ihmistä, joten potentiaalisia katsojia kyllä riittää.

Lupaan tulla mukaan käsikirjoitustiimiin ja tehdä ilmaiseksi töitä kahden viikon (2) ajan.

Haaste on heitetty.

]]>
89 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258041-nakokulma-lukematta-paskaa-taas#comments Ilta-Sanomat köyhyys Toimeentulo Valeuutiset Yhteisvastuukeräys Tue, 10 Jul 2018 06:58:50 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258041-nakokulma-lukematta-paskaa-taas
Kaikki ansaitsevat avaimen parempaan - "Tehdään koulutuslupaus joka pitää" http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257784-kaikki-ansaitsevat-avaimen-parempaan <p>Suomen suurimpana vahvuutena on aina pidetty maksutonta koulutustamme. Sille on olemassa jopa oma juhlapäivänsä, jota vietetään aina lokakuussa. Maksuttoman koulutuksen päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota kaikkien opiskelijoiden yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin opiskella korkeakouluissa.</p><p>Tutkimuksien mukaan suomalaiset nuoret suhtautuu myönteisesti koulutukseen ja oppimiseen. Tammikuussa ilmestyneen vuoden 2017 nuorisobarometrin <a href="https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/">mukaan</a> jopa 96 prosenttia pitää uuden oppimista hauskana ja laajaa yleissivistystä arvokkaana.</p><p>Samaan aikaan 94 prosenttia uskoi koulutuksen parantavan olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 1&nbsp;902 nuorta, jotka olivat 15&ndash;29-vuotiaita.</p><p>Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan paasata koulutuksen merkityksestä ja suosiosta, vaan nuorten ajasta ennen ammatinvalintaa. Puhun tietystikin peruskoulun jälkeisistä toisen asteen koulutuksista lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa.</p><p><strong>Toisen asteen koulutuksen hinta voi yllättää</strong></p><p>Tämän vuoden nuorisobarometrin mukaan opintonsa keskeyttäneistä nuorista joka kymmenes kertoo rahanpuutteen olleen yksi keskeyttämisen syistä. Yhtä moni joutuu taloudellisista syistä viivyttämään valmistumistaan ja lähes joka viides joutuu karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan rahan vuoksi. Kyselyyn vastanneista nuorista 14 prosenttia ilmoitti valitsevansa koulutuspaikan taloudellisin perustein.</p><p>Keskustelu maksuttomasta koulutuksesta on aina ollut hyvin harhaanjohtavaa, sillä loppujen lopuksi ilmaista on vain opetus ja kouluruoka, joka tietysti sekin on ylpeyden arvoinen poikkeus tässä maailmassa. Rahanpuute on edelleen nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Esimerkiksi lukion kustannukset voivat helposti nousta yli 2&nbsp;600 euroon ja joidenkin ammatillisten tutkintojen hinta vielä tätäkin korkeammaksi.</p><p>Yhä useammassa lukiossa oppilailta edellytetään omat kannettavat tietokoneet ensimmäisestä kurssista lähtien, ja niihin liuta jatkuvalla lisenssillä olevia ohjelmia. Lisäksi oppilaiden maksettavaksi tulevat vielä kurssikirjat, joihin menee eri arvioiden mukaan yli 2&nbsp;000 euroa. Ammatillisten tutkintojen kohdalla kustannuksia voivat aiheuttaa esimerkiksi erilaiset suojavaatteet, kokkiveitset, kammat, sakset ja föönit.</p><p>Ennen vanhaan koulut olivat maksullisia.</p><p>Köyhien kakaroita ei normaalisti päästetty oppikouluun, vaikka heillä olisikin ollut päätä lukea pidemmälle. Poikkeuksena tietysti ne harvat onnekkaat, jotka pääsivät vapaaoppilaina opinahjoon. Maksut pitivät yllä hyvin eriarvoistavaa ja raskasta luokkajärjestelmää, jonka luulisi ja toivoisi olevan jo kaukana takanapäin.</p><p>Toisen asteen koulutuksen piilokustannukset kuitenkin jarruttavat edelleen ihmisten sosiaalista nousua ja voivat pahimmassa tapauksessa estää kouluttautumisen kokonaan yhteiskunnan vähävaraisimmilta jäseniltä. Korkeakouluiässä nuori on jo selvästi itsenäisempi, jolloin opiskelija voi omilla päätöksillä ja toimillaan vaikuttaa ainakin osittain tulevaisuuteensa, kun taas 15 &ndash; 16 -vuotiaan mahdollisuudet ovat huomattavasti rajallisemmat.</p><p>Nuorella itsellään on hyvin vähän sanomista, mikäli hänen perheellä ei ole varaa ostaa läppäriä tai koulukirjoja. Puhumattakaan kokkiveitsistä, määrätyn värisistä kokkinapeista ja prässihousuista. Siinä mielessä toisen asteen koulutus on kuin pullonkaula tai taitekohta, joka rajoittaa selvästi nuorten mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden yrittää.</p><p><strong>Maksuton toisen asteen koulutus voisi tuoda jopa säästöjä</strong></p><p>Tänä vuonna ilmestyneen tutkimuksen <a href="http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135714/YP1706_Hilliym.pdf?sequence=2">mukaan</a> peruskoulun varaan jäävä nuori aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle keskimäärin 230&nbsp;000 &ndash; 370&nbsp;000 euroa suuremmat kustannukset verrattuna koulutuksen saaviin. Kyseinen luku käy ilmi Sitran ja Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta. Tutkimus esittää, että syrjäytymisen kokonaiskustannukset riippuvat vahvasti siitä, hankkiiko nuori peruskoulun jälkeisen tutkinnon vai ei. Ero selittyy työllistymisen kautta.</p><p>Tutkimuksessa huomioitiin sekä maksetut verot että saadut tuet. Laskelmasta käy myös esiin, että pelkän peruskoulun käyneet tienaavat keskimäärin koulutettuja vähemmän, joten he maksavat myös vähemmän veroja. Summaa nostavat saatavat tuet, joista on laskettu mukaan toimeentulo-, työmarkkina- ja asumistuet, joita nuori elinaikanaan käyttää.&nbsp;</p><p>Esimerkiksi vuonna 2015 jopa&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9778211">15,7 prosenttia</a>&nbsp;20 &ndash; 24 -vuotiaista suomalaisnuorista ei opiskellut tai ollut työelämässä. Osuus on samaa luokkaa Viron ja Latvian kanssa.&nbsp;Ennen työelämään siirtymistä kertyneistä kustannuksista on huomioitu mm. psykiatrian erikoissairaanhoito, lastensuojelu ja perusopetuksen erityinen tuki eli käytännössä entiset tarkkailuluokat.</p><p>Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut aikaisemminkin suomalaisten nuorten köyhyyttä. Vuonna 2011 se <a href="http://www.julkari.fi/handle/10024/130947">julkaisi</a> poikkeuksellisen laajan tutkimuksen vuonna 1987 syntyneistä lama-ajan lapsista, joka piirsi karun kuvan huono-osaisuuden periytymisestä. Tutkimuksesta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5305936">kävi ilmi</a>, että joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja että joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa.</p><p>Kaikkiaan suomalaisista peräti 15 prosenttia eli noin 840&nbsp;000 henkilöä ei ole suorittanut lainkaan toisen asteen tutkintoa 24 ikävuoteen mennessä. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kun tähän huomioidaan mukaan pelkän peruskoulun varaan jäävien nuorten elinaikanaan aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset, niin pääsemme helposti johtopäätökseen, jonka mukaan ilmainen toisen asteen koulutus voisi tuoda jopa säästöjä yhteiskunnalle.</p><p>Samaisesta THL:n tekemästä tutkimuksesta käy myös ilmi, että yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia sai toimeentulotukea. Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät myös mielenterveyspalveluita, syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia. Vähäosaisuus näkyi tilastollisesti jopa 200 grammaa alempana lasten syntymäpainona. THL ei kuitenkaan syyttänyt tästä niinkään vanhempia, vaan yhteiskunnan epätasa-arvoistumista ja kasvavia tuloeroja.</p><p><strong>Vanhempiaan ei voi valita</strong></p><p>Esitin ylempänä <a href="https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen/huono-osaisuuden-ylisukupolvisuus">tutkimukseen</a> vedoten köyhyyden olevan helposti periytyvää ja ylisukupolvistuvaa. Ilmainen toisen asteen koulutus voisi kuitenkin tasoittaa nuoren kivistä tietä. Nuorella ei ole vielä mahdollisuutta ottaa vastuuta itsestään, mutta silti vanhempien valinnat ja heidän taloudellinen tilanteensa vaikuttavat suoraan nuoren tulevaisuuteen.</p><p>Tutkimuksien&nbsp;mukaan&nbsp;Suomessa on <a href="http://thl.fi/fi/-/lapsiperheiden-lisaantyva-koyhyys-on-riski-hyvinvoinnille">tälläkin hetkellä</a> laskentatavasta riippuen noin 100 000 - 126 000 köyhyydessä elävää lasta, eikä vanhempiaan voi kukaan valita.&nbsp;Tarkoitus ei ole laittaa puntteja tasan, vaan pitää huoli siitä, että kaikki pääsisivät elämässään edes lähtöviivalle. Edes se ei haittaa, että joillakin on hieman etumatkaa, koska sillä tavoin tämä elämä toimii - jokainen haluaa tarjota vain parasta omalle lapselleen. </p><p>Kenenkään alaikäisen koulutus ei kuitenkaan saisi jäädä siitä kiinni, että hänen vanhemmillaan ei ole varaa maksaa toisen asteen koulutuksessa käytettäviä oppikirjoja ja välineitä. Ilmainen toisen asteen koulutus on vähintä, mitä me voimme tehdä. Tarjota näille nuorille mahdollisuuden ja tasoittaa heidän tietään.&nbsp;</p><p>Valitettavan monen teinin kohdalla työssäkäynti opiskelun ohella ei ole mahdollista. Kesätyöt menevät usein suhteilla tai arvonnan kautta, ja jos on kotoisin yhteiskunnan alimmalta portaalta, niin on hyvin epätodennäköistä, että omaisi silloin suhteita yhteiskunnan ylempiin portaisiin, joissa työpaikkoja luodaan.</p><p>Pidän sitä hyvin mahdollisena, että ilmainen toisen asteen koulutus tulee nousemaan yhdeksi keskeisimmäksi vaaliteemaksi seuraavissa eduskuntavaaleiksi. Toivon kuitenkin, ettei se hautautuisi perinteiseen oikeiston ja vasemmiston välisen kamppailun alle, sillä ilmainen toisen asteen koulutus ei ole yhdenkään yksittäisen puolueen asia, vaan on meidän jokaisen suomalaisen asia.</p><p>Tehdään tällä kertaa koulutuslupauksia, jotka myös pidetään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen suurimpana vahvuutena on aina pidetty maksutonta koulutustamme. Sille on olemassa jopa oma juhlapäivänsä, jota vietetään aina lokakuussa. Maksuttoman koulutuksen päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota kaikkien opiskelijoiden yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin opiskella korkeakouluissa.

Tutkimuksien mukaan suomalaiset nuoret suhtautuu myönteisesti koulutukseen ja oppimiseen. Tammikuussa ilmestyneen vuoden 2017 nuorisobarometrin mukaan jopa 96 prosenttia pitää uuden oppimista hauskana ja laajaa yleissivistystä arvokkaana.

Samaan aikaan 94 prosenttia uskoi koulutuksen parantavan olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 1 902 nuorta, jotka olivat 15–29-vuotiaita.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan paasata koulutuksen merkityksestä ja suosiosta, vaan nuorten ajasta ennen ammatinvalintaa. Puhun tietystikin peruskoulun jälkeisistä toisen asteen koulutuksista lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa.

Toisen asteen koulutuksen hinta voi yllättää

Tämän vuoden nuorisobarometrin mukaan opintonsa keskeyttäneistä nuorista joka kymmenes kertoo rahanpuutteen olleen yksi keskeyttämisen syistä. Yhtä moni joutuu taloudellisista syistä viivyttämään valmistumistaan ja lähes joka viides joutuu karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan rahan vuoksi. Kyselyyn vastanneista nuorista 14 prosenttia ilmoitti valitsevansa koulutuspaikan taloudellisin perustein.

Keskustelu maksuttomasta koulutuksesta on aina ollut hyvin harhaanjohtavaa, sillä loppujen lopuksi ilmaista on vain opetus ja kouluruoka, joka tietysti sekin on ylpeyden arvoinen poikkeus tässä maailmassa. Rahanpuute on edelleen nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Esimerkiksi lukion kustannukset voivat helposti nousta yli 2 600 euroon ja joidenkin ammatillisten tutkintojen hinta vielä tätäkin korkeammaksi.

Yhä useammassa lukiossa oppilailta edellytetään omat kannettavat tietokoneet ensimmäisestä kurssista lähtien, ja niihin liuta jatkuvalla lisenssillä olevia ohjelmia. Lisäksi oppilaiden maksettavaksi tulevat vielä kurssikirjat, joihin menee eri arvioiden mukaan yli 2 000 euroa. Ammatillisten tutkintojen kohdalla kustannuksia voivat aiheuttaa esimerkiksi erilaiset suojavaatteet, kokkiveitset, kammat, sakset ja föönit.

Ennen vanhaan koulut olivat maksullisia.

Köyhien kakaroita ei normaalisti päästetty oppikouluun, vaikka heillä olisikin ollut päätä lukea pidemmälle. Poikkeuksena tietysti ne harvat onnekkaat, jotka pääsivät vapaaoppilaina opinahjoon. Maksut pitivät yllä hyvin eriarvoistavaa ja raskasta luokkajärjestelmää, jonka luulisi ja toivoisi olevan jo kaukana takanapäin.

Toisen asteen koulutuksen piilokustannukset kuitenkin jarruttavat edelleen ihmisten sosiaalista nousua ja voivat pahimmassa tapauksessa estää kouluttautumisen kokonaan yhteiskunnan vähävaraisimmilta jäseniltä. Korkeakouluiässä nuori on jo selvästi itsenäisempi, jolloin opiskelija voi omilla päätöksillä ja toimillaan vaikuttaa ainakin osittain tulevaisuuteensa, kun taas 15 – 16 -vuotiaan mahdollisuudet ovat huomattavasti rajallisemmat.

Nuorella itsellään on hyvin vähän sanomista, mikäli hänen perheellä ei ole varaa ostaa läppäriä tai koulukirjoja. Puhumattakaan kokkiveitsistä, määrätyn värisistä kokkinapeista ja prässihousuista. Siinä mielessä toisen asteen koulutus on kuin pullonkaula tai taitekohta, joka rajoittaa selvästi nuorten mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden yrittää.

Maksuton toisen asteen koulutus voisi tuoda jopa säästöjä

Tänä vuonna ilmestyneen tutkimuksen mukaan peruskoulun varaan jäävä nuori aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle keskimäärin 230 000 – 370 000 euroa suuremmat kustannukset verrattuna koulutuksen saaviin. Kyseinen luku käy ilmi Sitran ja Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta. Tutkimus esittää, että syrjäytymisen kokonaiskustannukset riippuvat vahvasti siitä, hankkiiko nuori peruskoulun jälkeisen tutkinnon vai ei. Ero selittyy työllistymisen kautta.

Tutkimuksessa huomioitiin sekä maksetut verot että saadut tuet. Laskelmasta käy myös esiin, että pelkän peruskoulun käyneet tienaavat keskimäärin koulutettuja vähemmän, joten he maksavat myös vähemmän veroja. Summaa nostavat saatavat tuet, joista on laskettu mukaan toimeentulo-, työmarkkina- ja asumistuet, joita nuori elinaikanaan käyttää. 

Esimerkiksi vuonna 2015 jopa 15,7 prosenttia 20 – 24 -vuotiaista suomalaisnuorista ei opiskellut tai ollut työelämässä. Osuus on samaa luokkaa Viron ja Latvian kanssa. Ennen työelämään siirtymistä kertyneistä kustannuksista on huomioitu mm. psykiatrian erikoissairaanhoito, lastensuojelu ja perusopetuksen erityinen tuki eli käytännössä entiset tarkkailuluokat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut aikaisemminkin suomalaisten nuorten köyhyyttä. Vuonna 2011 se julkaisi poikkeuksellisen laajan tutkimuksen vuonna 1987 syntyneistä lama-ajan lapsista, joka piirsi karun kuvan huono-osaisuuden periytymisestä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja että joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Kaikkiaan suomalaisista peräti 15 prosenttia eli noin 840 000 henkilöä ei ole suorittanut lainkaan toisen asteen tutkintoa 24 ikävuoteen mennessä. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kun tähän huomioidaan mukaan pelkän peruskoulun varaan jäävien nuorten elinaikanaan aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset, niin pääsemme helposti johtopäätökseen, jonka mukaan ilmainen toisen asteen koulutus voisi tuoda jopa säästöjä yhteiskunnalle.

Samaisesta THL:n tekemästä tutkimuksesta käy myös ilmi, että yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia sai toimeentulotukea. Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät myös mielenterveyspalveluita, syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia. Vähäosaisuus näkyi tilastollisesti jopa 200 grammaa alempana lasten syntymäpainona. THL ei kuitenkaan syyttänyt tästä niinkään vanhempia, vaan yhteiskunnan epätasa-arvoistumista ja kasvavia tuloeroja.

Vanhempiaan ei voi valita

Esitin ylempänä tutkimukseen vedoten köyhyyden olevan helposti periytyvää ja ylisukupolvistuvaa. Ilmainen toisen asteen koulutus voisi kuitenkin tasoittaa nuoren kivistä tietä. Nuorella ei ole vielä mahdollisuutta ottaa vastuuta itsestään, mutta silti vanhempien valinnat ja heidän taloudellinen tilanteensa vaikuttavat suoraan nuoren tulevaisuuteen.

Tutkimuksien mukaan Suomessa on tälläkin hetkellä laskentatavasta riippuen noin 100 000 - 126 000 köyhyydessä elävää lasta, eikä vanhempiaan voi kukaan valita. Tarkoitus ei ole laittaa puntteja tasan, vaan pitää huoli siitä, että kaikki pääsisivät elämässään edes lähtöviivalle. Edes se ei haittaa, että joillakin on hieman etumatkaa, koska sillä tavoin tämä elämä toimii - jokainen haluaa tarjota vain parasta omalle lapselleen.

Kenenkään alaikäisen koulutus ei kuitenkaan saisi jäädä siitä kiinni, että hänen vanhemmillaan ei ole varaa maksaa toisen asteen koulutuksessa käytettäviä oppikirjoja ja välineitä. Ilmainen toisen asteen koulutus on vähintä, mitä me voimme tehdä. Tarjota näille nuorille mahdollisuuden ja tasoittaa heidän tietään. 

Valitettavan monen teinin kohdalla työssäkäynti opiskelun ohella ei ole mahdollista. Kesätyöt menevät usein suhteilla tai arvonnan kautta, ja jos on kotoisin yhteiskunnan alimmalta portaalta, niin on hyvin epätodennäköistä, että omaisi silloin suhteita yhteiskunnan ylempiin portaisiin, joissa työpaikkoja luodaan.

Pidän sitä hyvin mahdollisena, että ilmainen toisen asteen koulutus tulee nousemaan yhdeksi keskeisimmäksi vaaliteemaksi seuraavissa eduskuntavaaleiksi. Toivon kuitenkin, ettei se hautautuisi perinteiseen oikeiston ja vasemmiston välisen kamppailun alle, sillä ilmainen toisen asteen koulutus ei ole yhdenkään yksittäisen puolueen asia, vaan on meidän jokaisen suomalaisen asia.

Tehdään tällä kertaa koulutuslupauksia, jotka myös pidetään.

]]>
14 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257784-kaikki-ansaitsevat-avaimen-parempaan#comments Ilmainen toisen asteen koulutus Koulutus köyhyys Syrjäytyminen Tue, 03 Jul 2018 08:04:16 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257784-kaikki-ansaitsevat-avaimen-parempaan
Ruokapankkiin rekisteröinti tekee Suomesta Pohjolan Puolan http://juhasalden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257668-ruokapankkiin-rekisterointi-tekee-suomesta-pohjolan-puolan <p>Tervetulua Suomeen,&nbsp; Pohjolan Puolaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olin matkalla Eurooppalaista minimituloa ja minimitoimeentuloa ajavan EMIN - bussin matkassa kokonaista kuusi viikkoa ja näin matkalla paljon. Samaan aikaan kun olin vierailemassa Puolassa ja tutustumassa paikallisen ruoka-avun toimintaan, niin luin suomalaisista verkkolehdistä meillä käytävän keskustelua ruokapankkiin rekisteröitymisestä.&nbsp;</p><p>Ajatus rekisteröitymisestä ja todellisen avuntarpeen selvittämisestä ei sinällään ole paha, mutta köyhyyttä kokevan yksilön kannalta se on lisää nöyryytystä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Puolan mallissa ja aiotussa Suomen mallissa on paljon yhtäläisyyksiä:</p><p>- Köyhät saavat talousneuvontaa, kuitenkin suurin osa köyhyyttä kokeneista ihmisistä osaa käyttää rahansa paremmin kun sellaiset jotka eivät ole kokeneet köyhyyttä.&nbsp;</p><p>- Köyhiä opetetaan tekemään ruokaa itse. Tämä opetus on kuitenkin aina ylhäältä annettua ja herättää ajatuksen köyhästä tyhmänä ihmisenä, joka tarvitsee ennenkaikkea neuvoja rikkaamilta ja samalla viisaammilta.</p><p>- Yhteinen keittiö on jopa hyvä yhteisöllisyyden kannalta</p><p>- Puolassa ruokapankista saa jopa kokonaan uutta ruokaa, Suomessa lähinnä tähteitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Oma osallistuminen EMIN - hankkeeseen osoitti, ettei ajatus riittävästä minimitoimeentulosta ole tuulesta temmattu. Meillä on lisäksi koko aika kasvava joukko työssä käyviä köyhiä. Tämä in work poverty - ryhmä on olemassa vain siksi, että meillä on hyvin pieni joukko ihmisiä, jotka haluavat aina vaan enemmän ja firmat eivät halua enää maksaa palkkaa. Itse yritysten voitot kasvavat joten kyse ei ole rahasta vaan tahdosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyväosaiset ihmiset haluavat ummistaa silmänsä tälle asialle ja kaikista huono-osaisimmat eivät välttämättä edes äänestä. Syrjäytyminen taas lisää oikeiston suhteellista voimaa, joka tekee oikeiston harjoittamasta politiikasta osittain köyhiin kohdistuvaa fasismia.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän takia tarvitaan lisää puhetta köyhyydestä vielä kun on se aika kun voidaan puhua. Muuten on vain ajan kysymys, milloin tämä joukko lähtee liikkeelle.</p><p>-&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tervetulua Suomeen,  Pohjolan Puolaan.  

 

Olin matkalla Eurooppalaista minimituloa ja minimitoimeentuloa ajavan EMIN - bussin matkassa kokonaista kuusi viikkoa ja näin matkalla paljon. Samaan aikaan kun olin vierailemassa Puolassa ja tutustumassa paikallisen ruoka-avun toimintaan, niin luin suomalaisista verkkolehdistä meillä käytävän keskustelua ruokapankkiin rekisteröitymisestä. 

Ajatus rekisteröitymisestä ja todellisen avuntarpeen selvittämisestä ei sinällään ole paha, mutta köyhyyttä kokevan yksilön kannalta se on lisää nöyryytystä. 

 

Puolan mallissa ja aiotussa Suomen mallissa on paljon yhtäläisyyksiä:

- Köyhät saavat talousneuvontaa, kuitenkin suurin osa köyhyyttä kokeneista ihmisistä osaa käyttää rahansa paremmin kun sellaiset jotka eivät ole kokeneet köyhyyttä. 

- Köyhiä opetetaan tekemään ruokaa itse. Tämä opetus on kuitenkin aina ylhäältä annettua ja herättää ajatuksen köyhästä tyhmänä ihmisenä, joka tarvitsee ennenkaikkea neuvoja rikkaamilta ja samalla viisaammilta.

- Yhteinen keittiö on jopa hyvä yhteisöllisyyden kannalta

- Puolassa ruokapankista saa jopa kokonaan uutta ruokaa, Suomessa lähinnä tähteitä.

 

Oma osallistuminen EMIN - hankkeeseen osoitti, ettei ajatus riittävästä minimitoimeentulosta ole tuulesta temmattu. Meillä on lisäksi koko aika kasvava joukko työssä käyviä köyhiä. Tämä in work poverty - ryhmä on olemassa vain siksi, että meillä on hyvin pieni joukko ihmisiä, jotka haluavat aina vaan enemmän ja firmat eivät halua enää maksaa palkkaa. Itse yritysten voitot kasvavat joten kyse ei ole rahasta vaan tahdosta.

 

Hyväosaiset ihmiset haluavat ummistaa silmänsä tälle asialle ja kaikista huono-osaisimmat eivät välttämättä edes äänestä. Syrjäytyminen taas lisää oikeiston suhteellista voimaa, joka tekee oikeiston harjoittamasta politiikasta osittain köyhiin kohdistuvaa fasismia. 

 

Tämän takia tarvitaan lisää puhetta köyhyydestä vielä kun on se aika kun voidaan puhua. Muuten on vain ajan kysymys, milloin tämä joukko lähtee liikkeelle.

]]>
4 http://juhasalden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257668-ruokapankkiin-rekisterointi-tekee-suomesta-pohjolan-puolan#comments Europppalainen köyhyys Hävikkiruoka köyhyys Yhteiskunta Sat, 30 Jun 2018 16:25:19 +0000 Juha Salden http://juhasalden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257668-ruokapankkiin-rekisterointi-tekee-suomesta-pohjolan-puolan
Puheeni Vihreiden puoluekokouksessa 2018 (sosiaaliturva & köyhyys) http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257278-puheeni-vihreiden-puoluekokouksessa-2018-sosiaaliturva-koyhyys <p>Puheeni Vihreiden puoluekokouksessa 2018, aiheina <strong>sosiaaliturva</strong> ja <strong>köyhyyden rakenteellisuus</strong>.</p><p>&quot;<em>Hyvät kokousedustajat, ärade kongressmedlemmar,</em></p><p><em>puoluekokouksen avauspuheenvuorossa saimme kuulla vantaalaisesta köyhyydestä ja sen ylisukupolvisuudesta. Mitä köyhyys on? Toki rahallista puutetta, mutta myös paljon enemmän. Se on henkisen ja sosiaalisen tilan kaventumista, elämisen tietojen ja taitojen niukkuutta.&nbsp;Musertavinta köyhyydessä on sen ylisukupolvisuus, köyhyyden ja eriarvoistumisen siirtyminen vanhemmilta seuraavalle sukupolvelle.</em></p><p><em>Tänään ja seuraavat neljä vuotta iloitsen siitä, että tämä poliittinen liike tunnistaa ja tunnustaa köyhyyden rakenteellisuuden. Pelkkien tuloerojen tarkastelun sijaan pitää samalla analysoida hyvinvointierojen kehittymistä, kuten uusi tavoiteohjelmamme ansiokkaasti tuo esiin.&nbsp;Vihreiden pitää olla se puolue, joka ymmärtää tarkastella sosiaaliturvaa laajempana kokonaisuutena, kuin pelkästään taloudellisesta näkökulmasta.</em></p><p><em>Mistä ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi sitten koostuu? Viittaan tässä sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamoon: taloudellisesta ennakoitavuudesta, sosiaalisesta vastavuoroisuudesta ja henkisestä autonomiasta.</em></p><p><em>Torjutaan köyhyyden rakenteita inhimillisesti ja tutkittuun tietoon perustuen.</em></p><p><em>Kiitos, tack ska ni ha!</em>&quot;</p><p>Voit tutustua Vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan vuosille 2019-2023 tämän <a href="https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/vihreiden-poliittinen-tavoiteohjelma-2019-2023">linkin</a> kautta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puheeni Vihreiden puoluekokouksessa 2018, aiheina sosiaaliturva ja köyhyyden rakenteellisuus.

"Hyvät kokousedustajat, ärade kongressmedlemmar,

puoluekokouksen avauspuheenvuorossa saimme kuulla vantaalaisesta köyhyydestä ja sen ylisukupolvisuudesta. Mitä köyhyys on? Toki rahallista puutetta, mutta myös paljon enemmän. Se on henkisen ja sosiaalisen tilan kaventumista, elämisen tietojen ja taitojen niukkuutta. Musertavinta köyhyydessä on sen ylisukupolvisuus, köyhyyden ja eriarvoistumisen siirtyminen vanhemmilta seuraavalle sukupolvelle.

Tänään ja seuraavat neljä vuotta iloitsen siitä, että tämä poliittinen liike tunnistaa ja tunnustaa köyhyyden rakenteellisuuden. Pelkkien tuloerojen tarkastelun sijaan pitää samalla analysoida hyvinvointierojen kehittymistä, kuten uusi tavoiteohjelmamme ansiokkaasti tuo esiin. Vihreiden pitää olla se puolue, joka ymmärtää tarkastella sosiaaliturvaa laajempana kokonaisuutena, kuin pelkästään taloudellisesta näkökulmasta.

Mistä ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi sitten koostuu? Viittaan tässä sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamoon: taloudellisesta ennakoitavuudesta, sosiaalisesta vastavuoroisuudesta ja henkisestä autonomiasta.

Torjutaan köyhyyden rakenteita inhimillisesti ja tutkittuun tietoon perustuen.

Kiitos, tack ska ni ha!"

Voit tutustua Vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan vuosille 2019-2023 tämän linkin kautta.

]]>
1 http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257278-puheeni-vihreiden-puoluekokouksessa-2018-sosiaaliturva-koyhyys#comments köyhyys Perustulo Sosiaaliturva Vihreät Vihreiden puoluekokous Fri, 22 Jun 2018 09:44:54 +0000 Touko Niinimäki http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257278-puheeni-vihreiden-puoluekokouksessa-2018-sosiaaliturva-koyhyys
Leipäjonosta köyhäinrekisteriin http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257085-leipajonosta-koyhainrekisteriin <p>Syrjäytynyt rahaton ja mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön jännittää koko yön aamun leipäjonoon menemistä. Mutta rohkaistuu sitten viimeisillä voimillaan pukemaan viikko sitten pestyt vaatteet päälleen, koska on syönyt viimeksi toissapäivänä, pelkkää pastaa. Lääkkeet veivät viimeiset rippeet toimeentulotuesta, koska Kela käytti tarveharkintaa ja korvasi vain osan.</p><p>Jonossa kukaan ei nosta katsettaan, kaikki odottavat pääsevänsä jonon kärkeen ja pääsevänsä livahtamaan ruokakassin kanssa takaisin varjoihin ja kohti kotia - keräämään energiaa seuraaviin haasteisiin.</p><p>Edellä kirjoitettu on oman mielikuvitukseni tuotetta, mutta joillekin leipäjonon asiakkaille varmasti totta ainakin osittain. Työryhmissä ja neuvottelupöydissä on kiva suunnitella prosesseja, tehokkaita prosesseja vähäosisten liittämiseksi osaksi prosesseja ja rekistereitä. Mutta onko köyhyyskorttia suunniteltaessa kuultu yhtään leipäjonossa henkensä pitimiksi vierailevaa ihmistä - nälkäistä ihmistä?</p><p>Kun on hyväosainen, eikä omaa mitään tarttumapintaa ihmisiin, joille näitä tehokkaita prosesseja suunnitellaan, tuhlataan resursseja. Montako kassillista ruokaa olisi saatu köyhäinkortin suunnitteluun käytetyillä rahoilla? Kenties joku tietojärjestelmätoimittaja rakentaa vielä verkkoon kytketyn rekisterin köyhyyskortin omistajista. Toivottavasti tietoturva on huippuluokkaa.</p><p>Ja kaiken huipuksi - perusteluna käytetään sitä, etteivät väärät ihmiset saa apua. Kyse on siis taas kerran rahasta. Raha on suurempi peruste kuin yksityisyys. Jos jonoon eksyy vaikka kaksikin ihmistä joilla olisi varaa omaan lenkkimakkaraan, niin mikä on tämän luokitteluun sijoitetun pääoman tuottoaste - kysyn vaan?</p><p>Mitä seuraavaksi? Tehdäänkö köyhäinkortin omistajille bonusohjelma? Ehkä köyhäin terveydenhoito voisi tapahtua terveysaseman pihalle tuotavissa konteissa? Luokitukseltaan paremmat ihmiset voisivat toki nauttia naapurissa olevan platinatason palveluita tarjoavan supersoteterveysaseman palveluista. Platinakortilla tietenkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Uutinen köyhien luokittelusta: <a href="https://www.talentia-lehti.fi/ruokajonot-poistuvat-helsingista-2019/">https://www.talentia-lehti.fi/ruokajonot-poistuvat-helsingista-2019/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syrjäytynyt rahaton ja mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön jännittää koko yön aamun leipäjonoon menemistä. Mutta rohkaistuu sitten viimeisillä voimillaan pukemaan viikko sitten pestyt vaatteet päälleen, koska on syönyt viimeksi toissapäivänä, pelkkää pastaa. Lääkkeet veivät viimeiset rippeet toimeentulotuesta, koska Kela käytti tarveharkintaa ja korvasi vain osan.

Jonossa kukaan ei nosta katsettaan, kaikki odottavat pääsevänsä jonon kärkeen ja pääsevänsä livahtamaan ruokakassin kanssa takaisin varjoihin ja kohti kotia - keräämään energiaa seuraaviin haasteisiin.

Edellä kirjoitettu on oman mielikuvitukseni tuotetta, mutta joillekin leipäjonon asiakkaille varmasti totta ainakin osittain. Työryhmissä ja neuvottelupöydissä on kiva suunnitella prosesseja, tehokkaita prosesseja vähäosisten liittämiseksi osaksi prosesseja ja rekistereitä. Mutta onko köyhyyskorttia suunniteltaessa kuultu yhtään leipäjonossa henkensä pitimiksi vierailevaa ihmistä - nälkäistä ihmistä?

Kun on hyväosainen, eikä omaa mitään tarttumapintaa ihmisiin, joille näitä tehokkaita prosesseja suunnitellaan, tuhlataan resursseja. Montako kassillista ruokaa olisi saatu köyhäinkortin suunnitteluun käytetyillä rahoilla? Kenties joku tietojärjestelmätoimittaja rakentaa vielä verkkoon kytketyn rekisterin köyhyyskortin omistajista. Toivottavasti tietoturva on huippuluokkaa.

Ja kaiken huipuksi - perusteluna käytetään sitä, etteivät väärät ihmiset saa apua. Kyse on siis taas kerran rahasta. Raha on suurempi peruste kuin yksityisyys. Jos jonoon eksyy vaikka kaksikin ihmistä joilla olisi varaa omaan lenkkimakkaraan, niin mikä on tämän luokitteluun sijoitetun pääoman tuottoaste - kysyn vaan?

Mitä seuraavaksi? Tehdäänkö köyhäinkortin omistajille bonusohjelma? Ehkä köyhäin terveydenhoito voisi tapahtua terveysaseman pihalle tuotavissa konteissa? Luokitukseltaan paremmat ihmiset voisivat toki nauttia naapurissa olevan platinatason palveluita tarjoavan supersoteterveysaseman palveluista. Platinakortilla tietenkin.

 

Uutinen köyhien luokittelusta: https://www.talentia-lehti.fi/ruokajonot-poistuvat-helsingista-2019/

]]>
11 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257085-leipajonosta-koyhainrekisteriin#comments köyhyys Leipäjonot Luokittelu Mon, 18 Jun 2018 13:23:26 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257085-leipajonosta-koyhainrekisteriin
Köyhien bussi http://juhasalden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256899-koyhien-bussi <p>Jotkut teistä on varmaan tietoisia, että ympäri Eurooppaa kiertää kaksi bussia keräämässä vetoomuksia Euroopan laajuisen vähimmäistulon puolesta. Mikäli asia ei ole vielä aivan tuttu, niin voit katsoa kiertuetta seuraavasta osoitteesta:</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://eminbus.eu/bus-tour/" title="http://eminbus.eu/bus-tour/">http://eminbus.eu/bus-tour/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Miksi tämä kiertue, tai miksi koko hanke. Itse aktvistina näen tämän tärkeänä seuraavista syistä:</p><p>- Kerätyt nimikirjoitukset antavat painetta kansallisille parlamenteille tehdä jotain vähimmäistulon eteen</p><p>- Myös globaali kapitalismi on saamassa vastavoimaksi globaalin aktivismin</p><p>&nbsp;</p><p>Kunnollinen perusturva on osa Eurooppalaista kulttuuriperintöä ja arvomaailmaa. Sen tuhoutuminen uusliberalististen voimien ansiosta tuhoaa myös Euroopan sellaisena kun me sen tunnemme.&nbsp; Eurooppa vaiko Euroopan yhdysvallat, siinä vasta kysymys ! Ihmiset, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen ovat usein väliinputoajia koska tukemme perustuvat lainsäädäntöön. Sairauspäivärahat tai työkyvyttömyyseläke päätetään usein sairauden ICD10 - koodin perusteella, onko ihminen oikeasti kipeä. Subjektiivinen tuntemus tässä on sivuseikka.</p><p>&nbsp;</p><p>Kunnollinen palkka ensisijausesti ja koko Euroopan laajuisesti on lopulta meidän kaikkien etu. Aivan takapihallamme Baltiassa on ongelmia ratkaistu hyvin uusliberalistisesti. Esimerkiksi Liettuassa toimeentulotuki on vain 53 &euro; kuukaudessa ja sen hakeminen on hankalaa. Maasta pois muuttaminen on maan tapa hoitaa sosiaalisia ongelmia.&nbsp;</p><p>Tähän perustuu myös halvat työntekijät. Uusliberalisimi on kuin syöpä. Se alkaa yhdestä maasta ja leviää kulovalkean tavoin toiseen maahan siirtolaisuuden ja halpojen palkkojen vuoksi. Lopulta tämä romuttaa järjestelmän myös toisessa maassa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Muukalaisviha ei ole vastaus asiaan. Vastaus on parammat palkat, joilla tulee oikeasti toimeen ja sosiaaliturva joka on riittävä kunnolliseen elämään ja niin kauan kun sitä tarvitsee.&nbsp; Meillä on ongelmana myös rikkaat ihmiset, jotka eivät halua maksaa veroja. Veroparatiisit on tärkeää estää. Verot ovat lopulta meidän kaikkien hyväksi. Parempi sosiaaliturva tarkoittaa myös sitä, että yhä useampi käyttää rahaa kauppoihin, joka taas tarkoittaa enemmän työtä ja talouskasvua.&nbsp; Kyse on siis enemmän tahdosta kun rahasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun kuukausi sitten hyppäsin EMIN bussin matkaan Irlannissa, minulle sanoi eräs mies Dublinissa, että me kaikki olemme hulluja. Ehkä olemme, mutta meillä on unelma reilummasta maailmasta. Monia, keillä on unelma ja jotka tekevät jotain unelmansa eteen on hullun maine.&nbsp; Oikeastaan on kivaa olla hullu</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jotkut teistä on varmaan tietoisia, että ympäri Eurooppaa kiertää kaksi bussia keräämässä vetoomuksia Euroopan laajuisen vähimmäistulon puolesta. Mikäli asia ei ole vielä aivan tuttu, niin voit katsoa kiertuetta seuraavasta osoitteesta:

 

http://eminbus.eu/bus-tour/

 

Miksi tämä kiertue, tai miksi koko hanke. Itse aktvistina näen tämän tärkeänä seuraavista syistä:

- Kerätyt nimikirjoitukset antavat painetta kansallisille parlamenteille tehdä jotain vähimmäistulon eteen

- Myös globaali kapitalismi on saamassa vastavoimaksi globaalin aktivismin

 

Kunnollinen perusturva on osa Eurooppalaista kulttuuriperintöä ja arvomaailmaa. Sen tuhoutuminen uusliberalististen voimien ansiosta tuhoaa myös Euroopan sellaisena kun me sen tunnemme.  Eurooppa vaiko Euroopan yhdysvallat, siinä vasta kysymys ! Ihmiset, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen ovat usein väliinputoajia koska tukemme perustuvat lainsäädäntöön. Sairauspäivärahat tai työkyvyttömyyseläke päätetään usein sairauden ICD10 - koodin perusteella, onko ihminen oikeasti kipeä. Subjektiivinen tuntemus tässä on sivuseikka.

 

Kunnollinen palkka ensisijausesti ja koko Euroopan laajuisesti on lopulta meidän kaikkien etu. Aivan takapihallamme Baltiassa on ongelmia ratkaistu hyvin uusliberalistisesti. Esimerkiksi Liettuassa toimeentulotuki on vain 53 € kuukaudessa ja sen hakeminen on hankalaa. Maasta pois muuttaminen on maan tapa hoitaa sosiaalisia ongelmia. 

Tähän perustuu myös halvat työntekijät. Uusliberalisimi on kuin syöpä. Se alkaa yhdestä maasta ja leviää kulovalkean tavoin toiseen maahan siirtolaisuuden ja halpojen palkkojen vuoksi. Lopulta tämä romuttaa järjestelmän myös toisessa maassa. 

 

Muukalaisviha ei ole vastaus asiaan. Vastaus on parammat palkat, joilla tulee oikeasti toimeen ja sosiaaliturva joka on riittävä kunnolliseen elämään ja niin kauan kun sitä tarvitsee.  Meillä on ongelmana myös rikkaat ihmiset, jotka eivät halua maksaa veroja. Veroparatiisit on tärkeää estää. Verot ovat lopulta meidän kaikkien hyväksi. Parempi sosiaaliturva tarkoittaa myös sitä, että yhä useampi käyttää rahaa kauppoihin, joka taas tarkoittaa enemmän työtä ja talouskasvua.  Kyse on siis enemmän tahdosta kun rahasta.

 

Kun kuukausi sitten hyppäsin EMIN bussin matkaan Irlannissa, minulle sanoi eräs mies Dublinissa, että me kaikki olemme hulluja. Ehkä olemme, mutta meillä on unelma reilummasta maailmasta. Monia, keillä on unelma ja jotka tekevät jotain unelmansa eteen on hullun maine.  Oikeastaan on kivaa olla hullu

]]>
7 http://juhasalden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256899-koyhien-bussi#comments eurooppalainen köyhyys köyhyys Thu, 14 Jun 2018 14:01:31 +0000 Juha Salden http://juhasalden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256899-koyhien-bussi
Vähennetään köyhyyttä, lisätään köyhien määrää http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa <p>&nbsp;</p><p>SDP on viime aikoina ollut kovasti tapetilla, ei vähiten talouspoliittisen lausuntojen tai pitäisikö sanoa lupausten johdosta. Viime viikolla vuorossa oli puolueen veropoliittinen ohjelma, joka näyttää kirvoittaneen joukon pääosin kriittisiä kommentteja. Ehkä kommentit heijastelevat paitsi ohjelmaa myös sen tekijöitä (tai tekijää). Vielä 1970 ja 1980-luvuilla -luvulla SDP talouspoliittisen ohjelman tekijöinä oli joukko sen ajan eturivin taloustieteilijöitä tai talouspolitiikan ammattilaisia (alkaen Mauno Koivistosta ja sisältäen sellaiset nimet kuten esimerkiksi Pekka Korpinen, Seppo Lindblom, Eero Tuomainen, Jussi Linnamo). Nyt asiantuntijakaari tuntuu supistuvan (jumalan) teatteritieteen maistereihin.</p><p>Toki myös ympäröivä maailma on muuttunut. Poliittiset puolueet ovat muuttuneet vain tulonjakoautomaateiksi, joiden tarkoituksena on oman kannattajakunnan tulojen maksimointi muiden väestöryhmien kustannuksella. Toista oli ennen. Ensimmäisissä (vuoden 1907) eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti suurimmat puolueet olivat sosiaalidemokraatit (SDP), suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja RKP. Kaikki ne olivat johonkin aatteeseen tai ideologiaan tukeutuvia kansalaisjärjestöjä. SDP:kin oli siihen aikaan ensi sijassa marxismi -uskonnon puolestapuhuja, eikä suinkaan mikään tulojen uusjakoon pyrkivä etujärjestö (kapinaa ei varmasti aloitettu siksi, että eläkkeet olivat &rdquo;liian&rdquo; pieniä). Toista on nyt. Ideologiat ovat kuolleet. Lähes kaikilla puolueilla on oma taloudellinen reviirinsä, jolle pitää yrittää lypsää rahaa muilta väestöryhmiltä. Vai voiko joku keksiä eroja esimerkiksi vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä, jos ohitetaan tulonjakokysymykset (ajatellaan vaikka EU -jäsenmaksuja, homoliittoja, maahanmuuttopolitiikka ja &rdquo;hyvinvointivaltiota&rdquo;). Lievästi yksinkertaistaen voi sanoa, että Vasemmistoliitolla ruokittavia ovat ei-työssä olevat ja maahanmuuttajat, SDP:llä eläkeläiset (entiset työläiset), Kepulla maanviljelijät ja maaseudulle unohtuneet, vihreillä opettajat ja (ikuiset) opiskelijat, kokoomukset virkamiehet ja yrittäjät. Vain RKP, kristilliset ja persut jäävät tulonjaon suhteen kysymysmerkeiksi.</p><p>Mutta palataan SDP:n veropoliittiseen ohjelmaan. Ohjelmaan ei kaikkien yllätykseksi ollut mahdutettu Antti Rinteen ehdotusta lapsilisien verotuksesta (kannattajakunnassa saattaa sittenkin olla joku hyvätuloinen työssäkäyvä lapsiperheellinen, joka voisi ottaa nokkiinsa). Verotusidea sinällään vaikutti aika räjähtäneeltä, varsinkin kun sen tarkoituksena piti olla lapsiperheiden köyhyyden poistaminen.</p><p>Ongelma on tietenkin siinä, että köyhyyden poistaminen tässä tapauksessa vain lisäisi köyhien lukumäärää. Ajatellaan vaikka eri perhemuotojen kehitystä. Tätä nykyä jo yksi neljännes lapsiperheistä on yksinhuoltajatalouksia ja osuus on vain kasvussa. Miksi? Syy on selvä. Eroaminen on helppoa. Tekstiviesti ja &rdquo;that&rsquo;s it&rdquo;. Erot kuitenkin maksavat, mutta pääosan kustannuksista kantaa yhteiskunta. Samaan suuntaan vaikuttaa nuorten yksihuoltajien osuuden kasvu. Vastenmielisistä vahvemmista pääsee helpoimmin eroon hankkimalla lapsen tai kaksi. Kaikille vuokra-asumisen kanssa puuhaileville on varmaan tuttu kuvio, jossa kaksikymppinen yksinhuoltajaäiti etsii asuntoa. Ei koulutusta, ei työtä. ei tuloja. Valtio (lapsilisät) maksaa kaiken. Selvää on se, mitä korkeammat ovat tuet, sitä suurempi houkutus on oman huushollin aloittaminen heti täysi-ikäiseksi päästyä. Tällaiset ihmiset ja heidän lapsensa ovat köyhiä, ja pysyvät köyhinä, teki valtio mitä tahansa. Mutta ehkä köyhyys ei sittenkään ole yhteiskunnan vika, vaikka onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa, että yhteiskunnalla ei ole osa eikä arpaa tähän kehitykseen.</p><p>Vielä ongelmallisempaa on tilanne alkoholia ja muita huumeita käyttävien nuorten kohdalla. Heille lapset ovat monesti vain lupalappu yhteiskunnan tuelle. Kuitenkin vuosittain 600-1000 lasta syntyy päihteiden käytön vaurioittamina ja peräti 3300 kärsii ainakin jossain määrien äidin raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä. Tarvinnee tuskin sanoa, että näistä lapsista/vanhemmista koituu yhteiskunnalla valtava lasku. Tasa-arvointoilijoita se ei kuitenkaan häiritse, pääasiahan on, että rikkaiden lapset eivät ole tukien kohteena. Kuitenkin luulisi, että yhteiskunnan olisi järkevämpää edesauttaa järjestelmää, jossa lapsia saisivat vanhemmat, jotka kykenevät hoitamaan lapsensa, eikä vain rahastamaan yhteiskunnalta lapsien nimissä erilaisia etuuksia.</p><p>Tukien kasvaessa köyhiä lapsia syntyy tietenkin entistä enemmän köyhiin perheisiin. Toinen lapsiköyhyyttä lisäävä mekanismi on maahanmuutto. Maahanmuuttajien osuus köyhistä kotitalouksista on yli kolminkertainen kantaväestöön verrattuna ja siksi maahanmuuton kasvun&nbsp; myötä myös lapsiköyhyys väistämättä kasvaa (maahanmuuttajataustaisia lapsia Tilastokeskuksen mukaan nykyään yli 80000 (määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa), mikä tarkoittaa nyt yli kahdeksaa prosenttia alaikäisten määrästä).</p><p>Mutta palaan vielä hetkeksi SDP:n vero-ohjelmaan. Tuskin liioittelee, jos sanoo, että punainen laina on innostunut suhtautuminen verojen korotuksiin. Raportin logiikka on se, että jos jonkin veromuodon osuus (!) on Suomessa pienempi kuin muissa EU-maissa, seuraa tästä välittömästi vaatimus asianomaisten verojen (tason) nostamisesta. Toisin päin logiikkaa ei sitten noudatetakaan yhtä orjallisesti. Julkisen sektorin menojen supistamismahdollisuuksista ei ohjelmassa (tietenkään) hiiskuta sanallakaan. Lisää verotuksen progressiota, lisää pääomaveroja (30à 32, 34 à 35) ja tietenkin kireämpää asumisen verotusta. Asumisen hintaanhan nämä tekijät eivät vaikuta. Asuminen on vain varallisuutta, joka on paha asia.</p><p>Pääomaverotuksen kiristäminen tuntuu olevan jonkinlainen ilmainen lounas vasemmistolle. Ilmeisesti kukaan ei tajua, että monen pienyrittäjän on maksettavaa paitsi pääomavero myös ALV. Ja kun nämä laskee yhteen, veroaste ei suinkaan ole (ehdotettu) 35 vaan 48 %. Asiaa ei auta, että ohjelmassa kerrotaan, että &rdquo;pienten ansioiden tulotukea ja sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi varmistaa yksinyrittäjälle tasapuolinen kohtelu ja kunnon turvaverkot&rdquo;. Ensin rahat pois ja sitten tulotukea! Kaiken kruunaa ajatus exit -verosta, jolla maastamuuttajia rangaistaisiin Suomessa ansaituista tuloista. Vain köyhät saisivat muuttaa pois Suomesta (nerokas idea sinänsä). Henkeen ei sentään kajottaisin DDR:n malliin. Mitenkähän tämä muuten sopii yhteen EU-alueen &rdquo;vapaan liikkuvuuden&rdquo; kanssa!</p><p>Ohjelmassa aivan oikein puhutaan paljon veropohjan tiivistämisestä. Mutta koko hommalta putoaa heti pohja pois, kun kerrotaan, että ns. voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen verovapauteen ei puututtaisi. Käytännössä tämä tarkoittaa AY -liikettä. Niiden jäsenmaksujen verotuen arvo on VATT:n arvioiden jopa 500 miljoonaa euroa ja päälle tulevat vielä verovapaista pääomatuloista tuleva verohyöty. Pääomatulojen suuruutta emme edes tiedä, kun kaikki ammattiliitot eivät suvaitse julkaista tuloslaskelmiaan. Periaatteet ovat periaatteita, mutta omista pitää aina pitää kiinni.</p><p>Harmaasta taloudesta saatavat miljardit roikkuvat vielä ohjelamassa, vaikka viimeisen kymmen vuoden aikaisista toimista on nettona tainnut jäädä valtion kassaan tason nolla euroa. Ohjelmassa viitataan verotusneuvos Markku Hirvosen arvioihin, joiden mukaan harmaan talouden aiheuttama verovaje olisi jopa 8 miljardia euroa. En voi ymmärtää, miten poliitikot ja valtionhallinto jaksavat toistella tällaisia mielipuolisia lukuja, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä eikä edes &rdquo;common sense&rdquo; -perusteluita. Toki samanlaisia lukuja on muitakin, kuten viime viikolla julkisuuteen tullut arvio neljän miljardin ICT -säästöistä SOTE -uudistukseen liittyen.</p><p>Paljon on tekstiä mutta kaikki on kirjoitettu äärimmäisen tarkoitushakuisesti vain legitimisoimaan suurempaa julkista sektoria ja alati kiristyvää verotusta. Niinpä ohjelma vilisee kommentteja, joissa vähätellään verotuksen hyvinvointi- ja kasvuvaikutuksia. Seuraavassa muutama sitaatti: Verotuksen tason tulee olla riittävä (?), jotta sillä voidaan kestävästi rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut&rdquo;. Hyvinvointiyhteiskunta hyödyttää kaikkia, kun yhteiskunnan kukoistus tuo veroille vastinetta (huokaus: YLE-vero). Tutkimusten (?) perusteella verotus tai sen rakenne eivät lukeudu talouskasvun kannalta merkityksellisimpiin tekijöihin&rdquo;. &rdquo;Maltillisten veromuutosten vaikutukset käyttäytymiseen ovat yleensä suhteellisen pieniä. Sen sijaan verotuksen dynaamisista vaikutuksista tosiasialliseen toimintaan ja taloudelliseen kehitykseen on verraten vähän luotettavaa (?) tutkimusta&rdquo;. &rdquo;Veronkorotuksilla ja veronalennuksilla ei siis itsessään välttämättä vaikuteta kovin paljon esimerkiksi työntekoon tai yrittäjyyteen, vaan hyvinvoinnin kannalta jopa olennaisempaa on se, miten verovarat käytetään&rdquo;. &rdquo;Verotuksen suorat vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen ovat verraten vähäiset&rdquo;. On totta, että ekonomistit yleensä tutkimustensa johtopäätöksissä varottelevat vetämästä liian voimakkaita johtopäätöksiä ja esittävät erilaisia varauksia, mutta on totaalista vääristelyä ylikorostaa näitä varauksia ja väittää, että taloustieteen kirjallisuus sanoo verotuksen vaikutusten olevan olemattoman pieniä. Lukija voi vaikka vilkaista esimerkiksi alla viitattuihin Storlettesenin, Prescottin, Kocherlakotan, Coenenin. Uriben ym. ym. tutkimuksiin ja päätellä, ovatko verotuksen vaikutukset todellakin vain siitepölyä.</p><p>Selvyyden vuoksi sanottakoon, että SDP:n ohjelma ei &rdquo;laadullisesti&rdquo; ole sen huonompi kuin muidenkaan puolueiden. Samanlaisia ne ovat kaikki. Kohtuullista olisi vain kertoa lukujoille yhdellä lauseella (50 tekstisivun sijaan), että ohjelman tarkoitus on vain lapioida rahaa omille (ja kuvitelluille) kannattajille ja sidosryhmille, puheet koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ovat vain sanahelinää, jota tarvitaan vain tämän tosiasian sumentamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ohjelma: <a href="https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view" title="https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view">https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view</a></p><p>Kirjallisuutta: <a href="http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf">http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf</a></p><p><a href="https://press.princeton.edu/titles/9222.html">https://press.princeton.edu/titles/9222.html</a></p><p><a href="https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770" title="https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770">https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/...</a></p><p><a href="http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf" title="http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf">http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf</a></p><p><a href="https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf" title="https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf">https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf</a></p><p>huumeäidit: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8776409" target="_blank">https://yle.fi/uutiset/3-8776409</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

SDP on viime aikoina ollut kovasti tapetilla, ei vähiten talouspoliittisen lausuntojen tai pitäisikö sanoa lupausten johdosta. Viime viikolla vuorossa oli puolueen veropoliittinen ohjelma, joka näyttää kirvoittaneen joukon pääosin kriittisiä kommentteja. Ehkä kommentit heijastelevat paitsi ohjelmaa myös sen tekijöitä (tai tekijää). Vielä 1970 ja 1980-luvuilla -luvulla SDP talouspoliittisen ohjelman tekijöinä oli joukko sen ajan eturivin taloustieteilijöitä tai talouspolitiikan ammattilaisia (alkaen Mauno Koivistosta ja sisältäen sellaiset nimet kuten esimerkiksi Pekka Korpinen, Seppo Lindblom, Eero Tuomainen, Jussi Linnamo). Nyt asiantuntijakaari tuntuu supistuvan (jumalan) teatteritieteen maistereihin.

Toki myös ympäröivä maailma on muuttunut. Poliittiset puolueet ovat muuttuneet vain tulonjakoautomaateiksi, joiden tarkoituksena on oman kannattajakunnan tulojen maksimointi muiden väestöryhmien kustannuksella. Toista oli ennen. Ensimmäisissä (vuoden 1907) eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti suurimmat puolueet olivat sosiaalidemokraatit (SDP), suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja RKP. Kaikki ne olivat johonkin aatteeseen tai ideologiaan tukeutuvia kansalaisjärjestöjä. SDP:kin oli siihen aikaan ensi sijassa marxismi -uskonnon puolestapuhuja, eikä suinkaan mikään tulojen uusjakoon pyrkivä etujärjestö (kapinaa ei varmasti aloitettu siksi, että eläkkeet olivat ”liian” pieniä). Toista on nyt. Ideologiat ovat kuolleet. Lähes kaikilla puolueilla on oma taloudellinen reviirinsä, jolle pitää yrittää lypsää rahaa muilta väestöryhmiltä. Vai voiko joku keksiä eroja esimerkiksi vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä, jos ohitetaan tulonjakokysymykset (ajatellaan vaikka EU -jäsenmaksuja, homoliittoja, maahanmuuttopolitiikka ja ”hyvinvointivaltiota”). Lievästi yksinkertaistaen voi sanoa, että Vasemmistoliitolla ruokittavia ovat ei-työssä olevat ja maahanmuuttajat, SDP:llä eläkeläiset (entiset työläiset), Kepulla maanviljelijät ja maaseudulle unohtuneet, vihreillä opettajat ja (ikuiset) opiskelijat, kokoomukset virkamiehet ja yrittäjät. Vain RKP, kristilliset ja persut jäävät tulonjaon suhteen kysymysmerkeiksi.

Mutta palataan SDP:n veropoliittiseen ohjelmaan. Ohjelmaan ei kaikkien yllätykseksi ollut mahdutettu Antti Rinteen ehdotusta lapsilisien verotuksesta (kannattajakunnassa saattaa sittenkin olla joku hyvätuloinen työssäkäyvä lapsiperheellinen, joka voisi ottaa nokkiinsa). Verotusidea sinällään vaikutti aika räjähtäneeltä, varsinkin kun sen tarkoituksena piti olla lapsiperheiden köyhyyden poistaminen.

Ongelma on tietenkin siinä, että köyhyyden poistaminen tässä tapauksessa vain lisäisi köyhien lukumäärää. Ajatellaan vaikka eri perhemuotojen kehitystä. Tätä nykyä jo yksi neljännes lapsiperheistä on yksinhuoltajatalouksia ja osuus on vain kasvussa. Miksi? Syy on selvä. Eroaminen on helppoa. Tekstiviesti ja ”that’s it”. Erot kuitenkin maksavat, mutta pääosan kustannuksista kantaa yhteiskunta. Samaan suuntaan vaikuttaa nuorten yksihuoltajien osuuden kasvu. Vastenmielisistä vahvemmista pääsee helpoimmin eroon hankkimalla lapsen tai kaksi. Kaikille vuokra-asumisen kanssa puuhaileville on varmaan tuttu kuvio, jossa kaksikymppinen yksinhuoltajaäiti etsii asuntoa. Ei koulutusta, ei työtä. ei tuloja. Valtio (lapsilisät) maksaa kaiken. Selvää on se, mitä korkeammat ovat tuet, sitä suurempi houkutus on oman huushollin aloittaminen heti täysi-ikäiseksi päästyä. Tällaiset ihmiset ja heidän lapsensa ovat köyhiä, ja pysyvät köyhinä, teki valtio mitä tahansa. Mutta ehkä köyhyys ei sittenkään ole yhteiskunnan vika, vaikka onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa, että yhteiskunnalla ei ole osa eikä arpaa tähän kehitykseen.

Vielä ongelmallisempaa on tilanne alkoholia ja muita huumeita käyttävien nuorten kohdalla. Heille lapset ovat monesti vain lupalappu yhteiskunnan tuelle. Kuitenkin vuosittain 600-1000 lasta syntyy päihteiden käytön vaurioittamina ja peräti 3300 kärsii ainakin jossain määrien äidin raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä. Tarvinnee tuskin sanoa, että näistä lapsista/vanhemmista koituu yhteiskunnalla valtava lasku. Tasa-arvointoilijoita se ei kuitenkaan häiritse, pääasiahan on, että rikkaiden lapset eivät ole tukien kohteena. Kuitenkin luulisi, että yhteiskunnan olisi järkevämpää edesauttaa järjestelmää, jossa lapsia saisivat vanhemmat, jotka kykenevät hoitamaan lapsensa, eikä vain rahastamaan yhteiskunnalta lapsien nimissä erilaisia etuuksia.

Tukien kasvaessa köyhiä lapsia syntyy tietenkin entistä enemmän köyhiin perheisiin. Toinen lapsiköyhyyttä lisäävä mekanismi on maahanmuutto. Maahanmuuttajien osuus köyhistä kotitalouksista on yli kolminkertainen kantaväestöön verrattuna ja siksi maahanmuuton kasvun  myötä myös lapsiköyhyys väistämättä kasvaa (maahanmuuttajataustaisia lapsia Tilastokeskuksen mukaan nykyään yli 80000 (määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa), mikä tarkoittaa nyt yli kahdeksaa prosenttia alaikäisten määrästä).

Mutta palaan vielä hetkeksi SDP:n vero-ohjelmaan. Tuskin liioittelee, jos sanoo, että punainen laina on innostunut suhtautuminen verojen korotuksiin. Raportin logiikka on se, että jos jonkin veromuodon osuus (!) on Suomessa pienempi kuin muissa EU-maissa, seuraa tästä välittömästi vaatimus asianomaisten verojen (tason) nostamisesta. Toisin päin logiikkaa ei sitten noudatetakaan yhtä orjallisesti. Julkisen sektorin menojen supistamismahdollisuuksista ei ohjelmassa (tietenkään) hiiskuta sanallakaan. Lisää verotuksen progressiota, lisää pääomaveroja (30à 32, 34 à 35) ja tietenkin kireämpää asumisen verotusta. Asumisen hintaanhan nämä tekijät eivät vaikuta. Asuminen on vain varallisuutta, joka on paha asia.

Pääomaverotuksen kiristäminen tuntuu olevan jonkinlainen ilmainen lounas vasemmistolle. Ilmeisesti kukaan ei tajua, että monen pienyrittäjän on maksettavaa paitsi pääomavero myös ALV. Ja kun nämä laskee yhteen, veroaste ei suinkaan ole (ehdotettu) 35 vaan 48 %. Asiaa ei auta, että ohjelmassa kerrotaan, että ”pienten ansioiden tulotukea ja sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi varmistaa yksinyrittäjälle tasapuolinen kohtelu ja kunnon turvaverkot”. Ensin rahat pois ja sitten tulotukea! Kaiken kruunaa ajatus exit -verosta, jolla maastamuuttajia rangaistaisiin Suomessa ansaituista tuloista. Vain köyhät saisivat muuttaa pois Suomesta (nerokas idea sinänsä). Henkeen ei sentään kajottaisin DDR:n malliin. Mitenkähän tämä muuten sopii yhteen EU-alueen ”vapaan liikkuvuuden” kanssa!

Ohjelmassa aivan oikein puhutaan paljon veropohjan tiivistämisestä. Mutta koko hommalta putoaa heti pohja pois, kun kerrotaan, että ns. voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen verovapauteen ei puututtaisi. Käytännössä tämä tarkoittaa AY -liikettä. Niiden jäsenmaksujen verotuen arvo on VATT:n arvioiden jopa 500 miljoonaa euroa ja päälle tulevat vielä verovapaista pääomatuloista tuleva verohyöty. Pääomatulojen suuruutta emme edes tiedä, kun kaikki ammattiliitot eivät suvaitse julkaista tuloslaskelmiaan. Periaatteet ovat periaatteita, mutta omista pitää aina pitää kiinni.

Harmaasta taloudesta saatavat miljardit roikkuvat vielä ohjelamassa, vaikka viimeisen kymmen vuoden aikaisista toimista on nettona tainnut jäädä valtion kassaan tason nolla euroa. Ohjelmassa viitataan verotusneuvos Markku Hirvosen arvioihin, joiden mukaan harmaan talouden aiheuttama verovaje olisi jopa 8 miljardia euroa. En voi ymmärtää, miten poliitikot ja valtionhallinto jaksavat toistella tällaisia mielipuolisia lukuja, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä eikä edes ”common sense” -perusteluita. Toki samanlaisia lukuja on muitakin, kuten viime viikolla julkisuuteen tullut arvio neljän miljardin ICT -säästöistä SOTE -uudistukseen liittyen.

Paljon on tekstiä mutta kaikki on kirjoitettu äärimmäisen tarkoitushakuisesti vain legitimisoimaan suurempaa julkista sektoria ja alati kiristyvää verotusta. Niinpä ohjelma vilisee kommentteja, joissa vähätellään verotuksen hyvinvointi- ja kasvuvaikutuksia. Seuraavassa muutama sitaatti: Verotuksen tason tulee olla riittävä (?), jotta sillä voidaan kestävästi rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut”. Hyvinvointiyhteiskunta hyödyttää kaikkia, kun yhteiskunnan kukoistus tuo veroille vastinetta (huokaus: YLE-vero). Tutkimusten (?) perusteella verotus tai sen rakenne eivät lukeudu talouskasvun kannalta merkityksellisimpiin tekijöihin”. ”Maltillisten veromuutosten vaikutukset käyttäytymiseen ovat yleensä suhteellisen pieniä. Sen sijaan verotuksen dynaamisista vaikutuksista tosiasialliseen toimintaan ja taloudelliseen kehitykseen on verraten vähän luotettavaa (?) tutkimusta”. ”Veronkorotuksilla ja veronalennuksilla ei siis itsessään välttämättä vaikuteta kovin paljon esimerkiksi työntekoon tai yrittäjyyteen, vaan hyvinvoinnin kannalta jopa olennaisempaa on se, miten verovarat käytetään”. ”Verotuksen suorat vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen ovat verraten vähäiset”. On totta, että ekonomistit yleensä tutkimustensa johtopäätöksissä varottelevat vetämästä liian voimakkaita johtopäätöksiä ja esittävät erilaisia varauksia, mutta on totaalista vääristelyä ylikorostaa näitä varauksia ja väittää, että taloustieteen kirjallisuus sanoo verotuksen vaikutusten olevan olemattoman pieniä. Lukija voi vaikka vilkaista esimerkiksi alla viitattuihin Storlettesenin, Prescottin, Kocherlakotan, Coenenin. Uriben ym. ym. tutkimuksiin ja päätellä, ovatko verotuksen vaikutukset todellakin vain siitepölyä.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että SDP:n ohjelma ei ”laadullisesti” ole sen huonompi kuin muidenkaan puolueiden. Samanlaisia ne ovat kaikki. Kohtuullista olisi vain kertoa lukujoille yhdellä lauseella (50 tekstisivun sijaan), että ohjelman tarkoitus on vain lapioida rahaa omille (ja kuvitelluille) kannattajille ja sidosryhmille, puheet koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ovat vain sanahelinää, jota tarvitaan vain tämän tosiasian sumentamiseksi.

 

Ohjelma: https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view

Kirjallisuutta: http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf

https://press.princeton.edu/titles/9222.html

https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770

http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf

https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf

huumeäidit: https://yle.fi/uutiset/3-8776409

 

]]>
8 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa#comments köyhyys Ssiaalidemokraatit Verotus Sun, 20 May 2018 16:06:11 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa
Susanna Koski ja empaattiset inkvisiittorit http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255466-susanna-koski-ja-empaattiset-inkvisiittorit <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/G0MpOgxr6EU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/G0MpOgxr6EU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Tämä lienee viimeistään se kannanotto, joka tuhoaa poliittisen urani, mutta nyt alkaa mennä julkinen keskustelu niin mauttomaksi, etten voi olla puuttumatta asiaan. Kyse on Ylen A-studiossa nähdystä kansanedustaja Susanna Kosken ja työttömän Anna-Maija Tikkasen tapaamisesta Ylen A-studion haastattelussa.</p><p>Pöyristyneet kansalaisaktiivit, poliitikot, puoluelehdet sekä pelkät otsikot lehdistä ja sosiaalisesta mediasta lukeneet ihmiset ovat rummuttaneet Kosken empatiakyvyttömyyttä julmetulla vimmalla viimeiset pari päivää. Miksi? Siksi, että Tikkasen vedotessa omiin rajoitteisiinsa edes työn hakemisen esteinä Koski totesi, että kaikilla meillä on rajoitteita.</p><p>Asiayhteydestä irrotettuna tuo kommentti toki vaikuttaa siltä, että paha porvari siinä nauraa kurjalle köyhälle, mutta todellisuudessa keskustelua edelsi pitkä pohdinta siitä, miten pitkäaikaistyöttömän ja monisairaankin ihmisen voisi olla mahdollista nostaa elintasoaan omalla työllään. Ja juuri se uskoakseni onkin useimpien työttömien haave, päästä takaisin työelämään ja elättää itsensä omalla työllään. Siksi on niin surullista, että erittäin tarpeellinen keskustelu keinoista työttömien, köyhien ja muiden vähäosaisten auttamiseksi jäi täysin epäolennaisuuksien pimentoon.</p><p>Vaikka lause kaikkia koskevista rajoitteista tietysti sinällään on töksähtävä, niin se on myös totta. Huonosta ulosannista huolimatta uskoisin Kosken tarkoituksena olleen ilmaista, että vaikka Tikkasen fyysinen terveydentila on työikäiselle poikkeuksellisen heikko, niin hänellä on koulutus, työkokemusta ja edelleen leikkaava järki, jotka tarvittaessa mahdollistavat monien töiden teon esimerkiksi tietokoneella kotoa käsin.&nbsp;</p><p>Markkinaliberaaliin ajatteluun kuuluu olennaisena osana ajatus siitä, ettei kenenkään pitäisi joutua rajoitteidensa takia täysin ulos työelämästä tai muuten mielekkäästä ja aktiivisesta arjesta, vaan jokaiselle voi löytyä kykyjensä mukainen toimi, kunhan työmarkkinoiden annetaan toimia mahdollisimman vapaasti. Ja jos kaikesta huolimatta yksilö ei voi huolehtia itsestään taloudellisesti, niin sitten yhteiskunta tulee hätiin ja takaa tarvittavan määrän apua.</p><p>Minusta paras osoitus Kosken empaattisuudesta on nimenomaan se, että hän uskoo Tikkasen rajoitteineenkin olevan kyvykäs työelämään, kunhan järjestelmäämme muutetaan mahdollistamaan monisairaillekin paremmat edellytykset työllistyä. Epäempaattisuutta, ainakin minun mielestäni, on se, että ihminen tuomitaan työkelvottomaksi ja toivottomaksi tapaukseksi, sekä syrjäytetään yhteiskunnasta kietomalla hänet yhteiskunnan tukiverkkoihin niin tiukkaan, ettei niistä pääse edes rimpuilemalla irti.</p><p>On myös tärkeää myös muistaa, että useimmiten ratkaisu työttömyyteen tai sen aiheuttamaan köyhyyteen ei ole tulonsiirtojen kasvattaminen, vaan sellaiset työmarkkina- ja sosiaalipoliittiset reformit, jotka takaavat kaikille kohtuullisen perustoimeentulon, mahdollisuuden työllistyä vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta sekä työnteon kannattavuuden. Iso osa Kosken höhlällä sanavalinnalla nyt ilakoivista leimakirveen heiluttajista kannattanee itsekin kuvatun kaltaista järjestelmää, aivan kuten keskustelun perusteella myös Tikkanen ja Koskikin, joka on avannut aatettaan aiheesta samassa ohjelmassa varsin järkevästi.</p><p>Niinpä Kuplat-ohjelman leikkaus vaikutti aika erikoiselta ottaen huomioon, että sen piti olla kahden erimielisen mahdollisuus avata omaa ajatusmaailmaansa avoimesti keskustelemalla. Kosken ja Tikkasen keskustelu oli parituntinen, ja siinä päästiin selkeästi kohti yhteisymmärrystä esimerkiksi lamaannuttavaa byrokratiaa vähentävän perustulon tarpeellisuudesta. Onkin ihmeellistä, että toimitus oli valinnut korostaa räikeää vastakkainasettelua eikä analyyttistä yhteiskunnallista keskustelua. Totuus tietysti paljastuu vasta, jos koko haastattelu julkaistaan, mutta vahinko julkiselle keskustelulle on jo ehtinyt ikävä kyllä tapahtua, ja kaikki vieläpä Yleisradion toimituksen johdolla.</p><p>Leimallinen ongelma nykyiselle keskustelukulttuurille on myös se, että pöyristyjiltä itseltään ei vaadita perusteltuja ratkaisuja kritisoimiinsa ongelmiin. Tässäkään tapauksessa yksikään Koskea ripittävistä kärkipoliitikoista ei ole antanut uskottavaa näkemystä siihen, millä keinoilla työttömiä nostetaan takaisin työn syrjään ja miten köyhät voisivat nostaa elintasoaan? Kaikki poliitikot tietävät, ettei nykyisessä uhrikulttia rakentavassa julkisen keskustelun ilmapiirissä kansanedustajalla ole mitään muuta keinoa antaa itsestään oikeaa kuvaa kuin luvata lisää tulonsiirtoja köyhille.</p><p>Koski yritti ratkaisukeskeistä linjaa ja katsokaa miten kävi: Yksi helposti asiayhteydestä irroitettava lause, eikä leimakirveiden lyönneistä meinaa tulla loppua. Nykyisissä pöyristymisorgioissa noitaroviolle joutunut leimataan armotta epäempaattiseksi, mutta oletteko te leimakirvestä heiluttavat miettineet, mitä joukkolynkkaaminen kertoo omasta empatiakyvystänne? Ja mitä luulette, monellako poliitikolla on tällaisten ryöpytysten jälkeen rohkeutta lähteä krivikansalaisen kanssa tällaiseen keskusteluun, kun yksi tahatonkin virhe vie viikoksi jalkapuuhun?</p><p>No mitä sitten pitäisi tehdä? Aivan ensimmäisenä toivoisin Anna-Maijan ottavan yhteyttä minuun tai Päivän Byrokraatin Facebook-profiiliin. Juu, tiedän, että se vaatii tietokoneella käyntiä, mutta se on tässä tapauksessa ainoa keino. Joka tapauksessa, olemme löytäneet jo useamman vapaaehtoisen lahjoittamaan tietokoneensa sinulle. Yritimme saada yhteystietojasi Ylen toimitukselta, mutta koska se ei onnistunut, niin toivomme yhteydenottoasi tai jotakuta välittämään viestin Anna-Maijalle. Asia kyllä järjestyy, kunhan saamme linjat kerran kuumiksi. Toivoisin myös teitä katsojia välittämään viestiä eteenpäin.</p><p>Mitä tulee järjestelmätason muutoksiin, niin meillä Suomessa olisi tehtävänä pitkä liuta sosiaaliturvaan, työmarkkinapolitiikkaan ja verotukseen liittyviä reformeja. Niiden myötä voisimme poistaa kannustinloukkuja, joustavoittaa eri elämäntilanteissa olevien ihmisten työllistymistä sekä antaa yhä useammalle suomalaiselle mahdollisuuden työllistyä kykyjensä mukaisesti ja rajoitteistaan huolimatta. Videon pituuden takia en malta avata näitä ideoita tässä pidemmälle, mutta osa löytyy jo aikaisemmista videoistani ja osan jäsentelen tekstiksi vasta myöhemmin.</p><p>Muuten siitä empatiakyvystä vielä. Juuri empatia on motiivina myös meillä markkinaliberaaleilla poliitikoilla, ei se ole mikään tulonsiirroilla ääniä ostavien populistien yksinoikeus. Minä tiedän, että voin syystä tai toisesta tipahtaa milloin tahansa pahnan pohjimmaiseksi ja jäädä riippuvaiseksi muiden avusta. Ymmärrän myös, että moni kärsii työttömyydestään ja köyhyydestään tavoilla, joista minä en välttämättä ole edes tietoinen. Ja juuri näistä syistä haluan muuttaa järjestelmäämme sellaiseksi, jossa yhteiskuntamme vähäosaisten edellytyksiä työntekoon, hyvään henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja merkityksellisyyden kokemukseen parannetaan.&nbsp;</p><p>Juuri empatia muita kohtaan on se syy, miksi minä, monien muiden kataliksi köyhien vihaajiksi leimattujen markkinaoikeistolaisten tavoin, käytän huomattavan määrän vapaa-aikaa kirjoittelemalla käsikirjoituksia, editoimalla videoita, keskustelemalla sosiaalisessa mediassa ja pyrkimällä eduskuntaan tekemään päätöksiä. Siis siitäkin huolimatta, että leivän saisi pöytään helpomminkin, joutumatta kuuntelemaan täysin mauttomia henkilökohtaisuuksia ja taistelemaan tahallaan asioita väärin ymmärtävien räyhänhenkien olkiukkoja vastaan. Uskon, että sama idealismi koskee myös Susanna Koskea ja muitakin kansanedustajia, vaikka keinoista olemmekin omasta mielestämme perustellusti eri mieltä.</p><p>Silti, normaalisti äänekkäimmät stereotypioiden ja yleistämisen vastustajat ovat hakanneet niin Kokoomusta puolueena ja kuin koko hallitustakin leimakirveillään. Miettikääpä, jopa eräiden vasemmistopuolueiden puheenjohtajisto maalailee julkisesti kokoomuslaisista kuvaa köyhiä silkkaa pahuuttaan kurjistavina sortajina, joiden mielestä vähäosaisuus on ihmisen omaa syytä. Mikään tuosta maalailusta ei tietenkään ole totta, mutta silti poliittisen vastustajan epäinhimillistämisestä on jostain syystä tullut vasemmistolaisille hyväksytty politiikan teon muoto. Koittakaapa keksiä jokin ihmisryhmä, josta vaikkapa Kokoomuksen puoluejohtaja saisi käyttää moista kieltä joutumatta pyytämään välittömästi anteeksi?</p><p>Ja siis ihanko oikeasti jopa vasemmistopuolueiden puheenjohtajia myöten osa ihmisistä kuvittelee kokoomuslaisten olevan pahantahtoisia köyhiä kohtaan? Että kaikista puheistani huolimatta minä silti muka salaa ja aivan silkkaa pahuuttani, toivoisin vähäosaisille kurjuutta vain siksi, että olen esimerkiksi kokoomuslainen tai markkinaliberaali? Koska juuri tätä Li Andersson, Ville Niinistö, Touko Aalto, Aino-Kaisa Pekonen ja niin moni muu vasemmistopoliitikko on nyt julkisesti esittänyt.&nbsp;</p><p>Moinen propaganda on niin typerää ja haitallista koko poliittiselle järjestelmällemme, että toivoisin median vetävän myös vasemmistopuolueiden kärkinimiä tilille sanomisistaan. Näin eritoten tällaisessa tapauksessa, jossa epäempaattisuudesta muita syyttävät kansanedustajat yrittävät vahvaa värikynää käyttäen epäinhimillistää poliittisia vastustajiaan.</p><p>On todella masentavaa, että äärimmäisen tarpeellinen keskustelu kansanedustajan ja elämän patarouvan käteen saaneen ihmisen välillä tuhotaan tekemällä asiasta täysi poliittinen sirkus. Tällaista vuoropuhelua sosioekonomisen janan eri päiden välillä ei monissa yhteiskunnissa edes harkittaisi, vaikka se varmasti olisi hyödyllistä kaikkialla. Tämä keskustelu oli meille kaikille paikka oppia uutta ja ymmärtää toisiamme paremmin, mutta nyt huomio on keskittynyt metakeskusteluun siitä, miten keskustelua pitää käydä. Siinä sivussa meistä kaikista on lähinnä tullut tyhmempiä, äkkipikaisempia ja aggressiivisempia.</p><p>Selkeän imagoriskin ja tarjolla olevien poliittisten irtopisteiden takia varsinkaan poliittisen pyramidin huipulta ei löydy tässä tapauksessa sen vertaa selkärankaa tai sillanrakennuskykyä, että Kosken sanomisia yritettäisiin tulkita muuten kuin kaikkein äärimmäisen pahan kautta. Jokainen näistä räkyttäjistä voisi puolestani mennä peilin eteen kysymään, onko tämä todella se tapa, jolla aikuiset ja vastuulliset ihmiset reagoivat aina, kun on pienikin mahdollisuus ponnistella toisten silmäkuopista oman edun tavoittelemiseksi? Tällaisen julkisen keskustelun kauttako tämä meidän yhteinen Suomi-niminen projektimme, viiden ja puolen miljoonan ihmisen massiivinen hanke, jatkaa onnistumisia hamaan tulevaisuuteen? Enpä usko.</p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-4435283" title="https://areena.yle.fi/1-4435283">https://areena.yle.fi/1-4435283</a><br /><a href="https://areena.yle.fi/1-4252568" title="https://areena.yle.fi/1-4252568">https://areena.yle.fi/1-4252568</a><br /><a href="https://www.facebook.com/ainokaisa/posts/10156422440903817" title="https://www.facebook.com/ainokaisa/posts/10156422440903817">https://www.facebook.com/ainokaisa/posts/10156422440903817</a><br /><a href="https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1919032038115509" title="https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1919032038115509">https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1919032038115509</a><br /><a href="https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1918684678166398" title="https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1918684678166398">https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1918684678166398</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10203464" title="https://yle.fi/uutiset/3-10203464">https://yle.fi/uutiset/3-10203464</a><br /><a href="https://www.facebook.com/koskensusanna/posts/2201441653205638" title="https://www.facebook.com/koskensusanna/posts/2201441653205638">https://www.facebook.com/koskensusanna/posts/2201441653205638</a><br /><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805152200945645_pi.shtm" title="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805152200945645_pi.shtm">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805152200945645_pi.shtm</a><br /><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005681536.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005681536.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005681536.html</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10206848" title="https://yle.fi/uutiset/3-10206848">https://yle.fi/uutiset/3-10206848</a></p> www.youtube.com/watch?v=G0MpOgxr6EU

Tämä lienee viimeistään se kannanotto, joka tuhoaa poliittisen urani, mutta nyt alkaa mennä julkinen keskustelu niin mauttomaksi, etten voi olla puuttumatta asiaan. Kyse on Ylen A-studiossa nähdystä kansanedustaja Susanna Kosken ja työttömän Anna-Maija Tikkasen tapaamisesta Ylen A-studion haastattelussa.

Pöyristyneet kansalaisaktiivit, poliitikot, puoluelehdet sekä pelkät otsikot lehdistä ja sosiaalisesta mediasta lukeneet ihmiset ovat rummuttaneet Kosken empatiakyvyttömyyttä julmetulla vimmalla viimeiset pari päivää. Miksi? Siksi, että Tikkasen vedotessa omiin rajoitteisiinsa edes työn hakemisen esteinä Koski totesi, että kaikilla meillä on rajoitteita.

Asiayhteydestä irrotettuna tuo kommentti toki vaikuttaa siltä, että paha porvari siinä nauraa kurjalle köyhälle, mutta todellisuudessa keskustelua edelsi pitkä pohdinta siitä, miten pitkäaikaistyöttömän ja monisairaankin ihmisen voisi olla mahdollista nostaa elintasoaan omalla työllään. Ja juuri se uskoakseni onkin useimpien työttömien haave, päästä takaisin työelämään ja elättää itsensä omalla työllään. Siksi on niin surullista, että erittäin tarpeellinen keskustelu keinoista työttömien, köyhien ja muiden vähäosaisten auttamiseksi jäi täysin epäolennaisuuksien pimentoon.

Vaikka lause kaikkia koskevista rajoitteista tietysti sinällään on töksähtävä, niin se on myös totta. Huonosta ulosannista huolimatta uskoisin Kosken tarkoituksena olleen ilmaista, että vaikka Tikkasen fyysinen terveydentila on työikäiselle poikkeuksellisen heikko, niin hänellä on koulutus, työkokemusta ja edelleen leikkaava järki, jotka tarvittaessa mahdollistavat monien töiden teon esimerkiksi tietokoneella kotoa käsin. 

Markkinaliberaaliin ajatteluun kuuluu olennaisena osana ajatus siitä, ettei kenenkään pitäisi joutua rajoitteidensa takia täysin ulos työelämästä tai muuten mielekkäästä ja aktiivisesta arjesta, vaan jokaiselle voi löytyä kykyjensä mukainen toimi, kunhan työmarkkinoiden annetaan toimia mahdollisimman vapaasti. Ja jos kaikesta huolimatta yksilö ei voi huolehtia itsestään taloudellisesti, niin sitten yhteiskunta tulee hätiin ja takaa tarvittavan määrän apua.

Minusta paras osoitus Kosken empaattisuudesta on nimenomaan se, että hän uskoo Tikkasen rajoitteineenkin olevan kyvykäs työelämään, kunhan järjestelmäämme muutetaan mahdollistamaan monisairaillekin paremmat edellytykset työllistyä. Epäempaattisuutta, ainakin minun mielestäni, on se, että ihminen tuomitaan työkelvottomaksi ja toivottomaksi tapaukseksi, sekä syrjäytetään yhteiskunnasta kietomalla hänet yhteiskunnan tukiverkkoihin niin tiukkaan, ettei niistä pääse edes rimpuilemalla irti.

On myös tärkeää myös muistaa, että useimmiten ratkaisu työttömyyteen tai sen aiheuttamaan köyhyyteen ei ole tulonsiirtojen kasvattaminen, vaan sellaiset työmarkkina- ja sosiaalipoliittiset reformit, jotka takaavat kaikille kohtuullisen perustoimeentulon, mahdollisuuden työllistyä vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta sekä työnteon kannattavuuden. Iso osa Kosken höhlällä sanavalinnalla nyt ilakoivista leimakirveen heiluttajista kannattanee itsekin kuvatun kaltaista järjestelmää, aivan kuten keskustelun perusteella myös Tikkanen ja Koskikin, joka on avannut aatettaan aiheesta samassa ohjelmassa varsin järkevästi.

Niinpä Kuplat-ohjelman leikkaus vaikutti aika erikoiselta ottaen huomioon, että sen piti olla kahden erimielisen mahdollisuus avata omaa ajatusmaailmaansa avoimesti keskustelemalla. Kosken ja Tikkasen keskustelu oli parituntinen, ja siinä päästiin selkeästi kohti yhteisymmärrystä esimerkiksi lamaannuttavaa byrokratiaa vähentävän perustulon tarpeellisuudesta. Onkin ihmeellistä, että toimitus oli valinnut korostaa räikeää vastakkainasettelua eikä analyyttistä yhteiskunnallista keskustelua. Totuus tietysti paljastuu vasta, jos koko haastattelu julkaistaan, mutta vahinko julkiselle keskustelulle on jo ehtinyt ikävä kyllä tapahtua, ja kaikki vieläpä Yleisradion toimituksen johdolla.

Leimallinen ongelma nykyiselle keskustelukulttuurille on myös se, että pöyristyjiltä itseltään ei vaadita perusteltuja ratkaisuja kritisoimiinsa ongelmiin. Tässäkään tapauksessa yksikään Koskea ripittävistä kärkipoliitikoista ei ole antanut uskottavaa näkemystä siihen, millä keinoilla työttömiä nostetaan takaisin työn syrjään ja miten köyhät voisivat nostaa elintasoaan? Kaikki poliitikot tietävät, ettei nykyisessä uhrikulttia rakentavassa julkisen keskustelun ilmapiirissä kansanedustajalla ole mitään muuta keinoa antaa itsestään oikeaa kuvaa kuin luvata lisää tulonsiirtoja köyhille.

Koski yritti ratkaisukeskeistä linjaa ja katsokaa miten kävi: Yksi helposti asiayhteydestä irroitettava lause, eikä leimakirveiden lyönneistä meinaa tulla loppua. Nykyisissä pöyristymisorgioissa noitaroviolle joutunut leimataan armotta epäempaattiseksi, mutta oletteko te leimakirvestä heiluttavat miettineet, mitä joukkolynkkaaminen kertoo omasta empatiakyvystänne? Ja mitä luulette, monellako poliitikolla on tällaisten ryöpytysten jälkeen rohkeutta lähteä krivikansalaisen kanssa tällaiseen keskusteluun, kun yksi tahatonkin virhe vie viikoksi jalkapuuhun?

No mitä sitten pitäisi tehdä? Aivan ensimmäisenä toivoisin Anna-Maijan ottavan yhteyttä minuun tai Päivän Byrokraatin Facebook-profiiliin. Juu, tiedän, että se vaatii tietokoneella käyntiä, mutta se on tässä tapauksessa ainoa keino. Joka tapauksessa, olemme löytäneet jo useamman vapaaehtoisen lahjoittamaan tietokoneensa sinulle. Yritimme saada yhteystietojasi Ylen toimitukselta, mutta koska se ei onnistunut, niin toivomme yhteydenottoasi tai jotakuta välittämään viestin Anna-Maijalle. Asia kyllä järjestyy, kunhan saamme linjat kerran kuumiksi. Toivoisin myös teitä katsojia välittämään viestiä eteenpäin.

Mitä tulee järjestelmätason muutoksiin, niin meillä Suomessa olisi tehtävänä pitkä liuta sosiaaliturvaan, työmarkkinapolitiikkaan ja verotukseen liittyviä reformeja. Niiden myötä voisimme poistaa kannustinloukkuja, joustavoittaa eri elämäntilanteissa olevien ihmisten työllistymistä sekä antaa yhä useammalle suomalaiselle mahdollisuuden työllistyä kykyjensä mukaisesti ja rajoitteistaan huolimatta. Videon pituuden takia en malta avata näitä ideoita tässä pidemmälle, mutta osa löytyy jo aikaisemmista videoistani ja osan jäsentelen tekstiksi vasta myöhemmin.

Muuten siitä empatiakyvystä vielä. Juuri empatia on motiivina myös meillä markkinaliberaaleilla poliitikoilla, ei se ole mikään tulonsiirroilla ääniä ostavien populistien yksinoikeus. Minä tiedän, että voin syystä tai toisesta tipahtaa milloin tahansa pahnan pohjimmaiseksi ja jäädä riippuvaiseksi muiden avusta. Ymmärrän myös, että moni kärsii työttömyydestään ja köyhyydestään tavoilla, joista minä en välttämättä ole edes tietoinen. Ja juuri näistä syistä haluan muuttaa järjestelmäämme sellaiseksi, jossa yhteiskuntamme vähäosaisten edellytyksiä työntekoon, hyvään henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja merkityksellisyyden kokemukseen parannetaan. 

Juuri empatia muita kohtaan on se syy, miksi minä, monien muiden kataliksi köyhien vihaajiksi leimattujen markkinaoikeistolaisten tavoin, käytän huomattavan määrän vapaa-aikaa kirjoittelemalla käsikirjoituksia, editoimalla videoita, keskustelemalla sosiaalisessa mediassa ja pyrkimällä eduskuntaan tekemään päätöksiä. Siis siitäkin huolimatta, että leivän saisi pöytään helpomminkin, joutumatta kuuntelemaan täysin mauttomia henkilökohtaisuuksia ja taistelemaan tahallaan asioita väärin ymmärtävien räyhänhenkien olkiukkoja vastaan. Uskon, että sama idealismi koskee myös Susanna Koskea ja muitakin kansanedustajia, vaikka keinoista olemmekin omasta mielestämme perustellusti eri mieltä.

Silti, normaalisti äänekkäimmät stereotypioiden ja yleistämisen vastustajat ovat hakanneet niin Kokoomusta puolueena ja kuin koko hallitustakin leimakirveillään. Miettikääpä, jopa eräiden vasemmistopuolueiden puheenjohtajisto maalailee julkisesti kokoomuslaisista kuvaa köyhiä silkkaa pahuuttaan kurjistavina sortajina, joiden mielestä vähäosaisuus on ihmisen omaa syytä. Mikään tuosta maalailusta ei tietenkään ole totta, mutta silti poliittisen vastustajan epäinhimillistämisestä on jostain syystä tullut vasemmistolaisille hyväksytty politiikan teon muoto. Koittakaapa keksiä jokin ihmisryhmä, josta vaikkapa Kokoomuksen puoluejohtaja saisi käyttää moista kieltä joutumatta pyytämään välittömästi anteeksi?

Ja siis ihanko oikeasti jopa vasemmistopuolueiden puheenjohtajia myöten osa ihmisistä kuvittelee kokoomuslaisten olevan pahantahtoisia köyhiä kohtaan? Että kaikista puheistani huolimatta minä silti muka salaa ja aivan silkkaa pahuuttani, toivoisin vähäosaisille kurjuutta vain siksi, että olen esimerkiksi kokoomuslainen tai markkinaliberaali? Koska juuri tätä Li Andersson, Ville Niinistö, Touko Aalto, Aino-Kaisa Pekonen ja niin moni muu vasemmistopoliitikko on nyt julkisesti esittänyt. 

Moinen propaganda on niin typerää ja haitallista koko poliittiselle järjestelmällemme, että toivoisin median vetävän myös vasemmistopuolueiden kärkinimiä tilille sanomisistaan. Näin eritoten tällaisessa tapauksessa, jossa epäempaattisuudesta muita syyttävät kansanedustajat yrittävät vahvaa värikynää käyttäen epäinhimillistää poliittisia vastustajiaan.

On todella masentavaa, että äärimmäisen tarpeellinen keskustelu kansanedustajan ja elämän patarouvan käteen saaneen ihmisen välillä tuhotaan tekemällä asiasta täysi poliittinen sirkus. Tällaista vuoropuhelua sosioekonomisen janan eri päiden välillä ei monissa yhteiskunnissa edes harkittaisi, vaikka se varmasti olisi hyödyllistä kaikkialla. Tämä keskustelu oli meille kaikille paikka oppia uutta ja ymmärtää toisiamme paremmin, mutta nyt huomio on keskittynyt metakeskusteluun siitä, miten keskustelua pitää käydä. Siinä sivussa meistä kaikista on lähinnä tullut tyhmempiä, äkkipikaisempia ja aggressiivisempia.

Selkeän imagoriskin ja tarjolla olevien poliittisten irtopisteiden takia varsinkaan poliittisen pyramidin huipulta ei löydy tässä tapauksessa sen vertaa selkärankaa tai sillanrakennuskykyä, että Kosken sanomisia yritettäisiin tulkita muuten kuin kaikkein äärimmäisen pahan kautta. Jokainen näistä räkyttäjistä voisi puolestani mennä peilin eteen kysymään, onko tämä todella se tapa, jolla aikuiset ja vastuulliset ihmiset reagoivat aina, kun on pienikin mahdollisuus ponnistella toisten silmäkuopista oman edun tavoittelemiseksi? Tällaisen julkisen keskustelun kauttako tämä meidän yhteinen Suomi-niminen projektimme, viiden ja puolen miljoonan ihmisen massiivinen hanke, jatkaa onnistumisia hamaan tulevaisuuteen? Enpä usko.

https://areena.yle.fi/1-4435283
https://areena.yle.fi/1-4252568
https://www.facebook.com/ainokaisa/posts/10156422440903817
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1919032038115509
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1918684678166398
https://yle.fi/uutiset/3-10203464
https://www.facebook.com/koskensusanna/posts/2201441653205638
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805152200945645_pi.shtm
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005681536.html
https://yle.fi/uutiset/3-10206848

]]>
132 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255466-susanna-koski-ja-empaattiset-inkvisiittorit#comments Kotimaa Keskustelukulttuuri köyhyys Susanna Koski Työkyvyttömyys Yle Fri, 18 May 2018 05:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255466-susanna-koski-ja-empaattiset-inkvisiittorit
Paljonko Tikkasella on oikeasti tuloja? http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255397-paljonko-tikkasella-on-oikeasti-tuloja <p><em><strong><a href="https://areena.yle.fi/1-4435283" target="_blank">Ylen Kuplat sarjassa</a></strong></em> työtön Anna-Maija Tikkanen ja kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski keskustelivat köyhyydestä, erityisesti juuri Tikkasen köyhyydestä. Jos oikein ymmärsin, niin Tikkanen väitti saavansa vuodesta toiseen vain toimeentulotuen perusosan 491,21 euroa kuukaudessa, ja että siinä on kaikki, jolla hänen ja tyttärensä on tultava toimeen. Jäin hieman ihmettelemään sitä, onko toimeentulotuki, joka kuitenkin on viimesijainen taloudellinen tuki ja jonka tehtävänä on kattaa elämän perusmenoja, todellakin näin pieni. Itse en ole koskaan saanut toimeentulotukea, joten nyt joku voi sanoa, että minun ei siitä kannata mitään sitten sanoakaan. <em><strong><a href="http://www.kela.fi/toimeentulotuki" target="_blank">Kelan sivuilta </a></strong></em>kuitenkin löytyy melko kattavasti tietoa toimeentulotuesta meille kaikille ja myös toimeentulotukilaskuri.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuo 491,21 euroa on <em><strong><a href="http://www.kela.fi/toimeentulotuki-perusosan-maara" target="_blank">yksin asuvan lapsettoman perusosa</a></strong></em>. Yksinhuoltajan perusosa on 540,33 euroa, ja 10-17-vuotiaan lapsen perusosa 343,85 euroa, eli yhteensä 884,18 euroa. <em><strong><a href="https://asiointi.kela.fi/Toimeentulotuen_internetlaskenta/alku.faces" target="_blank">Toimeentulotukilaskurilla</a></strong></em> testasin, että jos oletetaan ettei toimeentulotuen saajalla ole yhtään tuloja (mitä Anna-Maija Tikkasella kuitenkin luultavasti on), niin laskurin mukaan hän saa toimeentulotukena kaikki asumiskulut täysimääräisenä, ja lisäksi teini-ikäisen lapsen yksinhuoltajana hän saa 884,18 euroa kuukaudessa, joten kyllä kai hänen tulonsa isommat ovat kuin tuo monesti esitetty 491 euroa. Tämän lisäksi toimeentulotukena sekä vanhempi että lapsi saa terveydenhuollon asiakasmaksut ja julkisen terveysenhuollon matkakulut sekä silmälasit. Reseptilääkkeet sairauden hoitoon voi myös saada toimeentulotukena, ja kunnalta voi vielä erikseen hakea täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Joten hiukan jäi se kuva, että Tikkanen esiintyy liioitellun avuttomana.</p><p>&nbsp;</p><p>Jäin myös miettimään sitä, että ensimmäisessä Kuplat jaksossa Tikkanen kertoi käyttävänsä toimeentulotuestaan 200 euroa kuukaudessa tyttärensä sellonsoittoharrastukseen. Se on kieltämättä kaunis ele, että noin avokätisesti haluaa tyttärensä parasta, ja sellonsoitto on varmasti erittäin hieno harrastus, mutta jos äiti tämän vuoksi näkee nälkää, kuten hän itse kertoo, niin olisiko kuitenkin syytä vähän priorisoida asioita. Tikkanenhan itse sanoo että 150 euron lisä kuukaudessa nostaisi hänet.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kritiikki ei tarkoita, että olisin Susanna Kosken kanssa samaa mieltä siitä, että paras apu köyhyyteen on kannustaa köyhää etsimään omaa &rdquo;lisäarvoaan&rdquo; ja myymään sitä, vaan kuten <em><strong><a href="https://seura.fi/galileon-keskisormi/2016/12/12/paraneeko-koyhyys-rahalla/?shared=61-2009b556-1" target="_blank">Jani Kaaro kirjoittaa</a></strong></em>, köyhille kannattaa antaa rahaa. Haluan vain, että pysytään faktoissa, jos tässä kerran yritetään näitä kuplia puhkoa. Toiseksi, en ole oikein vakuuttunut siitä, että tämä nykyinen köyhyysmääritelmä (60% mediaanituloista) on kovinkaan toimiva, muuten kuin kulutusyhteiskunnan eetoksen oikeuttamisessa. <em><strong><a href="http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222669-ruoka-on-halpaa" target="_blank">Köyhyyden käsite tuntuu hämärtyneen</a></strong></em> meillä, ja nouseva köyhyysraja kannustaa kuluttamiseen. Absoluuttisen köyhyyden ja suhteellisen köyhyyden väliin olisi mielestäni muodostettava vielä vähintäänkin yksi köyhyysmääritelmä, joka ottaisi huomioon kulutuksen pysymisen kohtuullisena.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen Kuplat sarjassa työtön Anna-Maija Tikkanen ja kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski keskustelivat köyhyydestä, erityisesti juuri Tikkasen köyhyydestä. Jos oikein ymmärsin, niin Tikkanen väitti saavansa vuodesta toiseen vain toimeentulotuen perusosan 491,21 euroa kuukaudessa, ja että siinä on kaikki, jolla hänen ja tyttärensä on tultava toimeen. Jäin hieman ihmettelemään sitä, onko toimeentulotuki, joka kuitenkin on viimesijainen taloudellinen tuki ja jonka tehtävänä on kattaa elämän perusmenoja, todellakin näin pieni. Itse en ole koskaan saanut toimeentulotukea, joten nyt joku voi sanoa, että minun ei siitä kannata mitään sitten sanoakaan. Kelan sivuilta kuitenkin löytyy melko kattavasti tietoa toimeentulotuesta meille kaikille ja myös toimeentulotukilaskuri.

 

Tuo 491,21 euroa on yksin asuvan lapsettoman perusosa. Yksinhuoltajan perusosa on 540,33 euroa, ja 10-17-vuotiaan lapsen perusosa 343,85 euroa, eli yhteensä 884,18 euroa. Toimeentulotukilaskurilla testasin, että jos oletetaan ettei toimeentulotuen saajalla ole yhtään tuloja (mitä Anna-Maija Tikkasella kuitenkin luultavasti on), niin laskurin mukaan hän saa toimeentulotukena kaikki asumiskulut täysimääräisenä, ja lisäksi teini-ikäisen lapsen yksinhuoltajana hän saa 884,18 euroa kuukaudessa, joten kyllä kai hänen tulonsa isommat ovat kuin tuo monesti esitetty 491 euroa. Tämän lisäksi toimeentulotukena sekä vanhempi että lapsi saa terveydenhuollon asiakasmaksut ja julkisen terveysenhuollon matkakulut sekä silmälasit. Reseptilääkkeet sairauden hoitoon voi myös saada toimeentulotukena, ja kunnalta voi vielä erikseen hakea täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Joten hiukan jäi se kuva, että Tikkanen esiintyy liioitellun avuttomana.

 

Jäin myös miettimään sitä, että ensimmäisessä Kuplat jaksossa Tikkanen kertoi käyttävänsä toimeentulotuestaan 200 euroa kuukaudessa tyttärensä sellonsoittoharrastukseen. Se on kieltämättä kaunis ele, että noin avokätisesti haluaa tyttärensä parasta, ja sellonsoitto on varmasti erittäin hieno harrastus, mutta jos äiti tämän vuoksi näkee nälkää, kuten hän itse kertoo, niin olisiko kuitenkin syytä vähän priorisoida asioita. Tikkanenhan itse sanoo että 150 euron lisä kuukaudessa nostaisi hänet.

 

Tämä kritiikki ei tarkoita, että olisin Susanna Kosken kanssa samaa mieltä siitä, että paras apu köyhyyteen on kannustaa köyhää etsimään omaa ”lisäarvoaan” ja myymään sitä, vaan kuten Jani Kaaro kirjoittaa, köyhille kannattaa antaa rahaa. Haluan vain, että pysytään faktoissa, jos tässä kerran yritetään näitä kuplia puhkoa. Toiseksi, en ole oikein vakuuttunut siitä, että tämä nykyinen köyhyysmääritelmä (60% mediaanituloista) on kovinkaan toimiva, muuten kuin kulutusyhteiskunnan eetoksen oikeuttamisessa. Köyhyyden käsite tuntuu hämärtyneen meillä, ja nouseva köyhyysraja kannustaa kuluttamiseen. Absoluuttisen köyhyyden ja suhteellisen köyhyyden väliin olisi mielestäni muodostettava vielä vähintäänkin yksi köyhyysmääritelmä, joka ottaisi huomioon kulutuksen pysymisen kohtuullisena.

]]>
17 http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255397-paljonko-tikkasella-on-oikeasti-tuloja#comments köyhyys Kuplat Toimeentulotuki Wed, 16 May 2018 16:39:18 +0000 Markus Raitolampi http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255397-paljonko-tikkasella-on-oikeasti-tuloja
Valtion bonusohjelma http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255350-valtion-bonusohjelma <p>K-kaupassa kerätään plussapisteitä, S-kaupassa bonuspisteitä ja jos satut olemaan köyhä ja vielä työtön, valtion bonusohjelmassa kerätään nöyryytyspisteitä.</p> <p>Päivän hesarin mielipidepalstalla Tanja Aitamuro Stanfordin yliopistosta kirjoittaa jenkkien digitaalisista vaivaistaloista. Järjestelmistä joiden algoritmit on optimoitu epäilemään ja tarkkailemaan kaikkien avuntarvitsijoiden motiiveja. Jopa kaupassakäyntejä monitoroidaan, eikä kiellettyjä ostoksia pysty edes maksamaan köyhäinkortilla.</p> <p>Kuten olen aiemminkin kritisoinut, kehitys on täällä lintukodossammekin luisumassa samaan suuntaan. Köyhä ja työtön on arvoton yhteiskunnalle tämän kehityksen myötä. Aktiivimalli nöyryyttää työttömiä kohti seuraavaa nöyryytystä sosiaalituen hakijaksi. TE-palvelut kyykyttävät tekemään järjettömiä asioita, kuten vahtimaan puhelinta vaikkapa kehittävän opiskelemisen sijaan - josko se virkailija soittaisi, ettei joudu uuden nöyryytyksen kohteeksi.</p> <p>Jos kaikki se turhautuminen, epävarmuus ja pelko jonka nämä huonosti ja epäinhimillisesti suunnitellut prosessit ihmisille aiheuttavat - saataisiin valjastettua energiantuotantoon, uutta ydinvoimalaa tuskin tarvittaisiin. Ihminen on unohdettu täysin ja poliittinen päätöksenteko palvelee taloudellista valtaa. Ahneus on korvannut arvona inhimillisyyden ja ihmiset syyttään joutuvat näiden päätösten kohteiksi. Talouspolitiikkaa voi tehdä myös inhimillisesti, aina ei ole pakko päätyä ääripäihin. Valtion tehtävänä ei ole voitontavoittelu.</p> <p>Taloudellisia kovia arvoja on helppo puolustaa numeroilla, mutta edes kilpailukykyä on hankala saavuttaa nykyisin pelkästään kovilla arvoilla. Tulevaisuuden johtamistrendeissäkin pidetään yhtenä tärkeimmistä ominaisuuksista empatiakykyä. Nämä trendit eivät ole vielä päätyneet vanhanaikaisia ja aikansa eläneitä kovia - puhtaasti taloudellisia arvoja kannattavien puolueiden ja päättäjien osaamisvalikoimaan. Eikä kaikilla tietty ole tarvittavia kykyjäkään. Hyvä esimerkki lähes täydellisestä empatiakyvyn puutteesta löytyy tältä videolta, missä Susanna Koski ohjeistaa työkyvytöntä henkilöä elämänhallinnan saralla: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10203464">https://yle.fi/uutiset/3-10203464</a></p> <p>Vaalisuma lähestyy - vaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa päätöksenteon suuntaan. Itsekkäälle heikommassa asemassa olevien ruoskinnalle on mahdollisuus tehdä stoppi. On muitankin vaihtoehtoja kuin vanhanaikaisen vasemmisto - oikeisto janan ääripäät.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Linkki hesarin mielipidepalstalle: <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005680004.html">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005680004.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> K-kaupassa kerätään plussapisteitä, S-kaupassa bonuspisteitä ja jos satut olemaan köyhä ja vielä työtön, valtion bonusohjelmassa kerätään nöyryytyspisteitä.

Päivän hesarin mielipidepalstalla Tanja Aitamuro Stanfordin yliopistosta kirjoittaa jenkkien digitaalisista vaivaistaloista. Järjestelmistä joiden algoritmit on optimoitu epäilemään ja tarkkailemaan kaikkien avuntarvitsijoiden motiiveja. Jopa kaupassakäyntejä monitoroidaan, eikä kiellettyjä ostoksia pysty edes maksamaan köyhäinkortilla.

Kuten olen aiemminkin kritisoinut, kehitys on täällä lintukodossammekin luisumassa samaan suuntaan. Köyhä ja työtön on arvoton yhteiskunnalle tämän kehityksen myötä. Aktiivimalli nöyryyttää työttömiä kohti seuraavaa nöyryytystä sosiaalituen hakijaksi. TE-palvelut kyykyttävät tekemään järjettömiä asioita, kuten vahtimaan puhelinta vaikkapa kehittävän opiskelemisen sijaan - josko se virkailija soittaisi, ettei joudu uuden nöyryytyksen kohteeksi.

Jos kaikki se turhautuminen, epävarmuus ja pelko jonka nämä huonosti ja epäinhimillisesti suunnitellut prosessit ihmisille aiheuttavat - saataisiin valjastettua energiantuotantoon, uutta ydinvoimalaa tuskin tarvittaisiin. Ihminen on unohdettu täysin ja poliittinen päätöksenteko palvelee taloudellista valtaa. Ahneus on korvannut arvona inhimillisyyden ja ihmiset syyttään joutuvat näiden päätösten kohteiksi. Talouspolitiikkaa voi tehdä myös inhimillisesti, aina ei ole pakko päätyä ääripäihin. Valtion tehtävänä ei ole voitontavoittelu.

Taloudellisia kovia arvoja on helppo puolustaa numeroilla, mutta edes kilpailukykyä on hankala saavuttaa nykyisin pelkästään kovilla arvoilla. Tulevaisuuden johtamistrendeissäkin pidetään yhtenä tärkeimmistä ominaisuuksista empatiakykyä. Nämä trendit eivät ole vielä päätyneet vanhanaikaisia ja aikansa eläneitä kovia - puhtaasti taloudellisia arvoja kannattavien puolueiden ja päättäjien osaamisvalikoimaan. Eikä kaikilla tietty ole tarvittavia kykyjäkään. Hyvä esimerkki lähes täydellisestä empatiakyvyn puutteesta löytyy tältä videolta, missä Susanna Koski ohjeistaa työkyvytöntä henkilöä elämänhallinnan saralla: https://yle.fi/uutiset/3-10203464

Vaalisuma lähestyy - vaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa päätöksenteon suuntaan. Itsekkäälle heikommassa asemassa olevien ruoskinnalle on mahdollisuus tehdä stoppi. On muitankin vaihtoehtoja kuin vanhanaikaisen vasemmisto - oikeisto janan ääripäät.

 

Linkki hesarin mielipidepalstalle: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005680004.html

]]>
0 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255350-valtion-bonusohjelma#comments Empatiavaje Kovat arvot köyhyys Pisteytys Tue, 15 May 2018 17:26:56 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255350-valtion-bonusohjelma
Susanna Koskea on kiitettävä rehellisyydestä http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255328-susanna-koskea-on-kiitettava-rehellisyydesta <p>Eilisessä A-studiossa esiintyneelle kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koskelle on syytä olla kiitollinen. Ei siitä, että hän osoitti täydellisen empatian puutteensa keskustellessaan pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkasen kanssa. Vaan siitä, että hän sanoi mitä ilmeisimmin avoimesti sen, mitä oikeasti asioista ajattelee.</p><p>Tikkasen kertoessa ongelmistaan Koski kun tokaisi &rdquo;kaikilla meillä on kuule rajoitteita&rdquo; ja vetäisi sen päälle räväkän naurun. Kosken sinällään vastenmielisessä reaktiossa tiivistyy erinomaisella tavalla kokoomuksen politiikan todelliset karvat. Sen niin eduskunnassa kuin valtuustoissa kautta maan toteuttama politiikka on osattu mainostoimistoissa pukea nättiin &rdquo;työväenpuolue&rdquo; &ndash;jargoniin, jolla on vedottu tämän maan pieni- ja keskituloisiin.</p><p>Parturikampaajat, sairaanhoitajat ja toimistovirkailijat ovatkin antaneet ainokaisen äänensä menestyvälle, mutta kauniisti puhuvalle kokoomuslaiselle, joka on sitten leikannut tavisten palveluista ja laskenut rikkaiden veroja.</p><p>Harva kokoomuslainen on esittänyt näkemyksensä köyhiä kohtaan niin avoimesti ja mitä ilmeisen rehellisesti kuin Susanna Koski. Hän uskaltaa tehdä tämän, mistä hänelle on syytä antaa tunnustus. Hän (kuten Kokoomuskin tosiasiassa) on niiden puolella, joilla menee jo erittäin hyvin ja joilla on mentävä aina vain paremmin ja yltäkylläisemmin. Muille riittävät muutamat murut pöydältä, jos niitä ei ehditä siivoamaan pois.</p><p>On myös hienoa, että Susanna Koski rohkenee kertoa irtautuneensa tavallisen ihmisen todellisuudesta varsin avoimesti, koska kertoo ettei kansanedustajana tarvitse viikkokausiin käydä ruokakaupassa. Kyseinen kommentti oli tosin jo hämmentävyydessä omaa luokkaansa. Onneksi tiedän, etteivät kaikki kansanedustajat ole yhtä pihalla kun Susanna Koski. Jos hän tarvitseekin reaaliteettiterapiaa maito- ja leipähyllyjen välistä, voi hän käydä pyytämässä sitä vaikkapa Vasemmistoliiton Katja Hänniseltä, joka valittiin eduskuntaan juuri Prisman kassalta.</p><p>Saattaa olla, että Koski vain unohti rehellisyydenpuuskassaan puolueensa propagandaosaston ohjeet hetkeksi. Toimeentulotuella ei nimittäin tule todellakaan toimeen hyvin, vaikka Koski esitti tästä eilen eriävän mielipiteen.&nbsp; Moista palautetta on kuulemma tullut. Viime syksyllä A-studiossa olleessa klipissä Koskelle esitettiin haaste, että hän katsoisi Kelan sivuilta paljonko on toimeentulotuki ja laskisi kauanko hän eläisi sillä. Tähän haasteeseen hän lupasi tarttua, mutta ilmeisesti tekemättä jäi.</p><p>Kokoomuslaisen ehdokkaan vaalikampanjassa on käytetty slogania &rdquo;Vastakkainasettelun aika on ohi.&rdquo; Eilisestä ohjelmasta olisi vielä puuttunut se, että sinällään miltei rehellisesti esiintynyt Koski olisi sanonut näin Tikkaselle. Se olisi ollut täydellinen sumutustemppu, jolla köyhälle näytetään oma paikkansa. Kokoomus on niiden puolella, joilla on Kosken ongelmat. Mitä ne ovatkaan, sitä voi itse kukin pohtia tykönään.<br /><br />EDIT: On totta, että Koski ei luvannut viime syksynä A-studiossa elää toimeentulotuella jonkin aikaa, vaan luvata että laskisi kauanko sillä eläisi. Tämä on tarkennettu bloggaukseen.</p> Eilisessä A-studiossa esiintyneelle kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koskelle on syytä olla kiitollinen. Ei siitä, että hän osoitti täydellisen empatian puutteensa keskustellessaan pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkasen kanssa. Vaan siitä, että hän sanoi mitä ilmeisimmin avoimesti sen, mitä oikeasti asioista ajattelee.

Tikkasen kertoessa ongelmistaan Koski kun tokaisi ”kaikilla meillä on kuule rajoitteita” ja vetäisi sen päälle räväkän naurun. Kosken sinällään vastenmielisessä reaktiossa tiivistyy erinomaisella tavalla kokoomuksen politiikan todelliset karvat. Sen niin eduskunnassa kuin valtuustoissa kautta maan toteuttama politiikka on osattu mainostoimistoissa pukea nättiin ”työväenpuolue” –jargoniin, jolla on vedottu tämän maan pieni- ja keskituloisiin.

Parturikampaajat, sairaanhoitajat ja toimistovirkailijat ovatkin antaneet ainokaisen äänensä menestyvälle, mutta kauniisti puhuvalle kokoomuslaiselle, joka on sitten leikannut tavisten palveluista ja laskenut rikkaiden veroja.

Harva kokoomuslainen on esittänyt näkemyksensä köyhiä kohtaan niin avoimesti ja mitä ilmeisen rehellisesti kuin Susanna Koski. Hän uskaltaa tehdä tämän, mistä hänelle on syytä antaa tunnustus. Hän (kuten Kokoomuskin tosiasiassa) on niiden puolella, joilla menee jo erittäin hyvin ja joilla on mentävä aina vain paremmin ja yltäkylläisemmin. Muille riittävät muutamat murut pöydältä, jos niitä ei ehditä siivoamaan pois.

On myös hienoa, että Susanna Koski rohkenee kertoa irtautuneensa tavallisen ihmisen todellisuudesta varsin avoimesti, koska kertoo ettei kansanedustajana tarvitse viikkokausiin käydä ruokakaupassa. Kyseinen kommentti oli tosin jo hämmentävyydessä omaa luokkaansa. Onneksi tiedän, etteivät kaikki kansanedustajat ole yhtä pihalla kun Susanna Koski. Jos hän tarvitseekin reaaliteettiterapiaa maito- ja leipähyllyjen välistä, voi hän käydä pyytämässä sitä vaikkapa Vasemmistoliiton Katja Hänniseltä, joka valittiin eduskuntaan juuri Prisman kassalta.

Saattaa olla, että Koski vain unohti rehellisyydenpuuskassaan puolueensa propagandaosaston ohjeet hetkeksi. Toimeentulotuella ei nimittäin tule todellakaan toimeen hyvin, vaikka Koski esitti tästä eilen eriävän mielipiteen.  Moista palautetta on kuulemma tullut. Viime syksyllä A-studiossa olleessa klipissä Koskelle esitettiin haaste, että hän katsoisi Kelan sivuilta paljonko on toimeentulotuki ja laskisi kauanko hän eläisi sillä. Tähän haasteeseen hän lupasi tarttua, mutta ilmeisesti tekemättä jäi.

Kokoomuslaisen ehdokkaan vaalikampanjassa on käytetty slogania ”Vastakkainasettelun aika on ohi.” Eilisestä ohjelmasta olisi vielä puuttunut se, että sinällään miltei rehellisesti esiintynyt Koski olisi sanonut näin Tikkaselle. Se olisi ollut täydellinen sumutustemppu, jolla köyhälle näytetään oma paikkansa. Kokoomus on niiden puolella, joilla on Kosken ongelmat. Mitä ne ovatkaan, sitä voi itse kukin pohtia tykönään.

EDIT: On totta, että Koski ei luvannut viime syksynä A-studiossa elää toimeentulotuella jonkin aikaa, vaan luvata että laskisi kauanko sillä eläisi. Tämä on tarkennettu bloggaukseen.

]]>
41 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255328-susanna-koskea-on-kiitettava-rehellisyydesta#comments Kotimaa Kokoomus köyhyys Rehellisyys Susanna Koski Tue, 15 May 2018 09:55:44 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255328-susanna-koskea-on-kiitettava-rehellisyydesta
Leipäjonot ja yhteinen pöytä. http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254436-leipajonot-ja-yhteinen-poyta Hallitus on päättänyt saada leipäjonot ja niiden tuoman tuskan/huonon mielikuvan piiloon tällä yhteinen pöytä hankkeella. Kirjoittelinkin tästä jokin aika sitten ja kerroin kuinka olin pyytänyt Hurstia ja Myllypyron leipäjon vetäjää mukaan, huonolla menestyksellä. Hursti meni rahaa saamaan hyväkkäiden varainkeruuseen 10 500 tuli kasaan, Myllypuron vetäjä lähti tähän YHP Hankkeseen. Nyt on karu totuus heillekkin paljastunut, kun rahoitusta ajetaan alas,olisiko sittenkin kannattanut tulla mukaan Eduskuntatalolle kertomaan ettei leipäjonojen tukia saa vetää pois. Ps. Voisin ilakoida ja sanoa että sitä saa mitä tilaa, mutte ei en tee sitä vaan olen avoinna yhteistyölle. Hursti ja muut voivat yhteyttä ottaa, mikäli nyt haluavat ääntä ilmoille.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2 http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254436-leipajonot-ja-yhteinen-poyta#comments köyhyys Leipäjonot Thu, 26 Apr 2018 07:51:47 +0000 Pontus Söderblom http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254436-leipajonot-ja-yhteinen-poyta Poissa silmistä, poissa mielestä. http://maurikokkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254368-poissa-silmista-poissa-mielesta <p>Niin Espoossa kuin Helsingissäkin on kova halu päästä eroon leipäjonoista sellaisena kuin ne nyt ovat: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10173516" title="https://yle.fi/uutiset/3-10173516">https://yle.fi/uutiset/3-10173516</a><br />Eihän herrasväen silmille sovi katsoa köyhää jonottamassa leipää. Rumentaahan se herrasväen mielestä kaupunkikuvaa ja mikä pahinta se iskee todellisuuden vasten kasvoja. Suomessa on köyhyyttä mikä lisääntyy jatkuvasti ja yksi köyhyyden lisääntymisen mittareista ovat olleet leipäjonot. Leipäjonot kaikessa karuudessaan ovatkin köyhyyden lisääntymisen raadollisin esimerkki.<br />&nbsp;</p><p>Leipäjonot eivät ole myöskään kylmä tilasto paperilla missä lukee numeroin kuinka köyhyys on lisääntynyt minkäkin prosenttiyksikön verran. Numerot paperilla kun eivät ole lainkaan yhtä havahduttava esimerkki todellisuuteen kuin pahimmillaan yli korttelin pituinen leipäjono missä ihmiset jonottavat tuntikausia leipää säällä kuin säällä. Leipäjonot ovatkin nykyisen hallituksen aikana kasvaneet roimasti. Vaikka hallitus paukuttaakin henkseleitään talouden nousulla. Samalla toki Orpo on muistuttanut, että jakovaraa ei ole. Ideksijäädytyksiä ei peruta, ei lääkekorvausten leikkuuta, ei aktiivimilallia. Akviitimalli viekin yli 215 000 työttömältä noin 30 euroa kuukaudessa. Ja se on vain yksi monista leikkauksista tämän hallituskauden aikana mikä on osaltaan leipäjonoja maassamme kasvattanut.<br /><br />Norsunluutornissaan istuva hallituksen päättäjä ei voi millään käsittää miten valtavan iso raha 30 euroa on työmarkkinatuen varassa kituvalle ihmiselle. Monille se on ollut kuukauden viimeisen viikon ruokaraha ja sen kadottua hallituksen leikkuusilppuriin on edessä ollut leipäjono.<br /><br />Häpeä on se tunne mitä koen Espoon suunnitelluista toimista ja häpeää kovasti lisää se, että Espoo on synnyinkaupunkini ja ollut asuinpaikkani koko elämäni ajan. Espoossa on pohdittu ruoka-avun muuttamista vastikkeelliseksi, ruokakassin saisi jatkossa, jos osallistuisi yhteisölliseen ruokailuun tai esimerkiksi kokki- tai ruoanlaittokurssille.<br /><br />Ketkä ovat moisen älyvapaan ehdotuksen takana? Se on varmaa, että ei yksikään joka on leipäjonoissa jakamassa leipää, sitä jonottamassa, tai jonka läheisistä tai ystävistä joku olisi säännöllisesti leipäjonossa. Pitääkö leipäjonoon menijää nöyryyttää vielä sillä, että hänen tulisi mennä jollekin pilipali kurssille oppimaan ruoantekoa ikään kuin köyhä ei osaisi edes ruokaa tehdä? Kun hän haluaa vain ruokaa nälkäänsä, ei osallistua aikuisten lastentarhaan vasten tahtoaan, että saisi ruokaa nälkäänsä. Mikä ihmeen aktiivisuus ja sosiaalisoitumis villitys Suomeen on oikein iskenyt? Pitääkö leipäjonossa seisovan kohta esittää sirkustemppuja, että saisi palasen leipää?<br /><br />Ihmiselle leipäjonoon meneminen voi muutenkin olla kova paikka. Monille se käy ylpeyden päälle, ihminen voi monesti tuntea itsensä epäonnistuneeksi, että hänen pitää turvautua leipäjonoon. Moni haluaa vain saada jonotuksen mahdollisimman äkkiä hoidettua alta pois ja vain ja ainoastaan, että saisi ruokaa. Hän ei halua mennä minnekään kurssille opettelemaan ruoantekoa kuin peruskoululainen kotitaloustunnilla, onhan hän aikuinen ihminen jota ei tarvitse holhota! Eikä hän välttämättä halua osallistua ruokailuun muiden kanssa. Uskokaa hyvät ihmiset, että kaikki eivät kaipaa ihmisten seuraa eivätkä tunne oloaan yksinäiseksi vaikka olisivat yksin. Toiset viihtyvät yksin ja jos he kaipaavat seuraa heille riittää seuraksi omat läheiset ja ystävät. Eivät he kaipaa väkisin sosiaalisoitua toimintaa yhteisruokailujen tai kokkauskurssien merkeissä. Sosiaalisia tilanteita pelkäävälle pelkkä leipäjonoonkin meneminen voi olla jo työn ja tuskan takana saati sitten kokkauskurssille tai yhteisruokailuun meno.<br /><br />Mielenterveysongelmaiset joille tuottaa tuskaa päästä jo ovesta ulos, saati päästä leipäjonoon asti jättäisivät takuulla kokkauskurssit ja yhteisruokailut välistä ja jäisivät näin ilman ruoka-apua. Mistään muusta tässä ei lopulta ole kyse kuin vain ja ainoastaan siitä, että tiettyjen tahojen silmille leipäjonojen raadollinen todellisuus köyhyyden todellisuudesta ja sen kasvusta on liikaa, oikea rikka silmässä ja siksi ne halutaan siivota pois silmistä. Kaikki muu on pelkkää selittelyä kun todellisen syyn taakse näkee helposti jos valheiden verhoa hiukankin raottaa. Kannattaa toki muistaa aikaisempi leikkaus missä hallitus leikkasi leipäjonoilta miljoona-avustuksen: <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005497556.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005497556.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005497556.html</a></p><p>Joku voi uskoa sattumiin, mutta minä en. Tavalla taikka toisella leipäjonojen kertoma karu ja raadollinen todellisuus halutaan saada piiloon, pois näkösältä.</p><p>Poissa silmistä, poissa mielestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niin Espoossa kuin Helsingissäkin on kova halu päästä eroon leipäjonoista sellaisena kuin ne nyt ovat: https://yle.fi/uutiset/3-10173516
Eihän herrasväen silmille sovi katsoa köyhää jonottamassa leipää. Rumentaahan se herrasväen mielestä kaupunkikuvaa ja mikä pahinta se iskee todellisuuden vasten kasvoja. Suomessa on köyhyyttä mikä lisääntyy jatkuvasti ja yksi köyhyyden lisääntymisen mittareista ovat olleet leipäjonot. Leipäjonot kaikessa karuudessaan ovatkin köyhyyden lisääntymisen raadollisin esimerkki.
 

Leipäjonot eivät ole myöskään kylmä tilasto paperilla missä lukee numeroin kuinka köyhyys on lisääntynyt minkäkin prosenttiyksikön verran. Numerot paperilla kun eivät ole lainkaan yhtä havahduttava esimerkki todellisuuteen kuin pahimmillaan yli korttelin pituinen leipäjono missä ihmiset jonottavat tuntikausia leipää säällä kuin säällä. Leipäjonot ovatkin nykyisen hallituksen aikana kasvaneet roimasti. Vaikka hallitus paukuttaakin henkseleitään talouden nousulla. Samalla toki Orpo on muistuttanut, että jakovaraa ei ole. Ideksijäädytyksiä ei peruta, ei lääkekorvausten leikkuuta, ei aktiivimilallia. Akviitimalli viekin yli 215 000 työttömältä noin 30 euroa kuukaudessa. Ja se on vain yksi monista leikkauksista tämän hallituskauden aikana mikä on osaltaan leipäjonoja maassamme kasvattanut.

Norsunluutornissaan istuva hallituksen päättäjä ei voi millään käsittää miten valtavan iso raha 30 euroa on työmarkkinatuen varassa kituvalle ihmiselle. Monille se on ollut kuukauden viimeisen viikon ruokaraha ja sen kadottua hallituksen leikkuusilppuriin on edessä ollut leipäjono.

Häpeä on se tunne mitä koen Espoon suunnitelluista toimista ja häpeää kovasti lisää se, että Espoo on synnyinkaupunkini ja ollut asuinpaikkani koko elämäni ajan. Espoossa on pohdittu ruoka-avun muuttamista vastikkeelliseksi, ruokakassin saisi jatkossa, jos osallistuisi yhteisölliseen ruokailuun tai esimerkiksi kokki- tai ruoanlaittokurssille.

Ketkä ovat moisen älyvapaan ehdotuksen takana? Se on varmaa, että ei yksikään joka on leipäjonoissa jakamassa leipää, sitä jonottamassa, tai jonka läheisistä tai ystävistä joku olisi säännöllisesti leipäjonossa. Pitääkö leipäjonoon menijää nöyryyttää vielä sillä, että hänen tulisi mennä jollekin pilipali kurssille oppimaan ruoantekoa ikään kuin köyhä ei osaisi edes ruokaa tehdä? Kun hän haluaa vain ruokaa nälkäänsä, ei osallistua aikuisten lastentarhaan vasten tahtoaan, että saisi ruokaa nälkäänsä. Mikä ihmeen aktiivisuus ja sosiaalisoitumis villitys Suomeen on oikein iskenyt? Pitääkö leipäjonossa seisovan kohta esittää sirkustemppuja, että saisi palasen leipää?

Ihmiselle leipäjonoon meneminen voi muutenkin olla kova paikka. Monille se käy ylpeyden päälle, ihminen voi monesti tuntea itsensä epäonnistuneeksi, että hänen pitää turvautua leipäjonoon. Moni haluaa vain saada jonotuksen mahdollisimman äkkiä hoidettua alta pois ja vain ja ainoastaan, että saisi ruokaa. Hän ei halua mennä minnekään kurssille opettelemaan ruoantekoa kuin peruskoululainen kotitaloustunnilla, onhan hän aikuinen ihminen jota ei tarvitse holhota! Eikä hän välttämättä halua osallistua ruokailuun muiden kanssa. Uskokaa hyvät ihmiset, että kaikki eivät kaipaa ihmisten seuraa eivätkä tunne oloaan yksinäiseksi vaikka olisivat yksin. Toiset viihtyvät yksin ja jos he kaipaavat seuraa heille riittää seuraksi omat läheiset ja ystävät. Eivät he kaipaa väkisin sosiaalisoitua toimintaa yhteisruokailujen tai kokkauskurssien merkeissä. Sosiaalisia tilanteita pelkäävälle pelkkä leipäjonoonkin meneminen voi olla jo työn ja tuskan takana saati sitten kokkauskurssille tai yhteisruokailuun meno.

Mielenterveysongelmaiset joille tuottaa tuskaa päästä jo ovesta ulos, saati päästä leipäjonoon asti jättäisivät takuulla kokkauskurssit ja yhteisruokailut välistä ja jäisivät näin ilman ruoka-apua. Mistään muusta tässä ei lopulta ole kyse kuin vain ja ainoastaan siitä, että tiettyjen tahojen silmille leipäjonojen raadollinen todellisuus köyhyyden todellisuudesta ja sen kasvusta on liikaa, oikea rikka silmässä ja siksi ne halutaan siivota pois silmistä. Kaikki muu on pelkkää selittelyä kun todellisen syyn taakse näkee helposti jos valheiden verhoa hiukankin raottaa. Kannattaa toki muistaa aikaisempi leikkaus missä hallitus leikkasi leipäjonoilta miljoona-avustuksen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005497556.html

Joku voi uskoa sattumiin, mutta minä en. Tavalla taikka toisella leipäjonojen kertoma karu ja raadollinen todellisuus halutaan saada piiloon, pois näkösältä.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

]]>
0 http://maurikokkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254368-poissa-silmista-poissa-mielesta#comments Köyhä köyhyys Leipäjono Leipäjonot Tue, 24 Apr 2018 23:36:26 +0000 Mauri Kokkonen http://maurikokkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254368-poissa-silmista-poissa-mielesta
Olen köyhä. Kannan EU-ruokaa jätteeksi. En sitä syö? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254078-olen-koyha-silti-kannan-eu-ruokaa-jatteeksi-miksiko <p>Kansalaiset, med började (kirjoitetaanko se noin?). Arvatkaa mitä (&quot;väärää&quot;) tein eilen? Menin ja kannoin biojätteeseen ruokaa joka varmasti oli yhä käyttökelpoista. Ihan <a href="http://juhanivehmaskangas.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ruoka/242390-eu-ruoka-apukassin-sisalto#comment-3836466">avaamattomissa paketeissakin</a>.</p> <p>EU-ruokajakeluun pitäisi saada järkeä. Miksi koskaan ei kysytä minulta: mitä Sinä haluat. Totta - kun minulta kysytään niin iso ässä siinä olla pitää, jees! Onneksi osaan asennoitua... - tarkoitan: olen empatiakykyinen. Välillä minulta pyydetään mitä ihmeellisempiä asioita. No minä ainakin kuuntelen ja keskustelen. Kaikki eivät &quot;osaa&quot;?</p> <p><strong>Olen muuttamassa</strong></p> <p>VäliOtsikossa on syy siihen, että kannoin tuota ruoka-apua roskiin. Se oli: syyskuussa 2017 hakemaani EU-ruokaa. Siinä oli sellaista tavaraa, että oli kaapissa säilynyt tähän päivään saakka. Ruokaa on siis ollut riittävästi (minulla). No ainakaan en ole laihtunut, mikä on valitettavaa, mutta ei takaa mitään.</p> <p><strong>Vuokralla asun</strong></p> <p>Minulla oli joskus aikoinaan omistuksessani 50% kiinteistöosakeyhtiöstä ja sen lisäksi kaksi kiinteistöä joilla sijainneet omakotitalot olin vuokrannut. Katson tuon antavan minulle luvan puhua (tästäkin) ongelmasta.</p> <p><strong>Ongelma</strong></p> <p>Vuokra kahteen paikkaan. Kela ei maksa, kuka maksaa -&gt; jäät vuokravelkaa. Saat maksuhäiriömerkinnän -&gt; muutto liki mahdotonta jatkossa. Miten käytäntöä voisi muuttaa?</p> <p>Itse joudun siis nyt alkavan toukokuun osalta maksamaan vuokraa kahteen asuntoon. Onneksi siinä onnistun. Tuo asia olisi mahdollista hoitaa sitenkin, että köyhä ei joutuisi maksamaan kahta vuokraa samanaikaisesti kun asuntoa vaihtaa. Miten se olisi mahdollista? Sanoin, että olisi mahdollista. Olen oikeassa.</p> <p>Ehkä <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254077-harkimo-erosi-kokomuuksesta-hallituskokoonpano-muuttuu">Harkimo tähän puuttuu</a> tulevaisuudessa lähtemällä liikkeelle jo nyt?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaiset, med började (kirjoitetaanko se noin?). Arvatkaa mitä ("väärää") tein eilen? Menin ja kannoin biojätteeseen ruokaa joka varmasti oli yhä käyttökelpoista. Ihan avaamattomissa paketeissakin.

EU-ruokajakeluun pitäisi saada järkeä. Miksi koskaan ei kysytä minulta: mitä Sinä haluat. Totta - kun minulta kysytään niin iso ässä siinä olla pitää, jees! Onneksi osaan asennoitua... - tarkoitan: olen empatiakykyinen. Välillä minulta pyydetään mitä ihmeellisempiä asioita. No minä ainakin kuuntelen ja keskustelen. Kaikki eivät "osaa"?

Olen muuttamassa

VäliOtsikossa on syy siihen, että kannoin tuota ruoka-apua roskiin. Se oli: syyskuussa 2017 hakemaani EU-ruokaa. Siinä oli sellaista tavaraa, että oli kaapissa säilynyt tähän päivään saakka. Ruokaa on siis ollut riittävästi (minulla). No ainakaan en ole laihtunut, mikä on valitettavaa, mutta ei takaa mitään.

Vuokralla asun

Minulla oli joskus aikoinaan omistuksessani 50% kiinteistöosakeyhtiöstä ja sen lisäksi kaksi kiinteistöä joilla sijainneet omakotitalot olin vuokrannut. Katson tuon antavan minulle luvan puhua (tästäkin) ongelmasta.

Ongelma

Vuokra kahteen paikkaan. Kela ei maksa, kuka maksaa -> jäät vuokravelkaa. Saat maksuhäiriömerkinnän -> muutto liki mahdotonta jatkossa. Miten käytäntöä voisi muuttaa?

Itse joudun siis nyt alkavan toukokuun osalta maksamaan vuokraa kahteen asuntoon. Onneksi siinä onnistun. Tuo asia olisi mahdollista hoitaa sitenkin, että köyhä ei joutuisi maksamaan kahta vuokraa samanaikaisesti kun asuntoa vaihtaa. Miten se olisi mahdollista? Sanoin, että olisi mahdollista. Olen oikeassa.

Ehkä Harkimo tähän puuttuu tulevaisuudessa lähtemällä liikkeelle jo nyt?

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254078-olen-koyha-silti-kannan-eu-ruokaa-jatteeksi-miksiko#comments EU EU-ruoka-apu Köyhä köyhyys Ruoka-apu Fri, 20 Apr 2018 01:44:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254078-olen-koyha-silti-kannan-eu-ruokaa-jatteeksi-miksiko