*

PanuRaatikainen

Kaikki blogit puheenaiheesta Itsenäisyyspäivän mellakointi

Itsenäisyyspäiväjuhlinnan ilkivaltaistumisesta

Viime itsenäisyyspäivästä minulle jäi mieleen Helsingin soihtukulkue, jota monet anarkistit pitivät ”mielenosoituksena”, sillä he järjestivät paikalle ”vastamielenosoituksiksi” luonnehtimiaan tilaisuuksia. Ikävää on, että vasemmistorähinöitsijät koettavat sillä tavoin rikkoa yhteiskuntarauhaa, jakaa kansakuntaa kahtia ja häiritä tunnelmaa, joka liittyy itsenäisyytemme saavuttamista koskeviin muistoihin ja itsenäisyyden heikentämistä vastustavaan yhteiskunnalliseen hyvään.

Itsenäisyyspäivän rauhoittaminen

Sosiaalisessa mediassa liikkuvien tietojen mukaan Suomen kansallismieliset piirit aikovat järjestää maamme pääkaupungissa Helsingissä itsenäisyyspäivänä erilaisia demostraatioita, mielenosoituksia ja jopa erikoisen kaupungin halki kulkevan soihtukulkueen, joissa osoitetaan huolestuneisuutta maamme tulevaisuudesta ja suunnitelmien mukaan myös osoitetaan kunnioitusta menneiden sukupolvien työlle.

Vassarit eivät irtisanoudu gangsterismista?

Suomen lainkuuliaiset ja rauhalliset kansalaiset toivovat kovasti, että Vasemmistoliitto sanoutuisi irti viime itsenäisyyspäivän anarkistisesta viher-komsomolilaisesta väkivallasta.

Suomessa ei ole ollut tapana harjoittaa väkivaltaa edes poliittisia vastustajia vastaan. Poliittiset murhat ovat jääneet muutamaan sillä meillä on vanhastaan uskottu sanan voimaan ja siihen, että poliittisella vastustajallakin on omat oikeutensa. Sisällissota on tietysti oma lukunsa.

Ikkunaprinsessat

Verenpaineet kaikilla osapuolilla lienevät laskeneen tarpeeksi, että voi kirjoittaa vielä yhden analyysin itsenäisyyspäivän tapahtumista.

Kaikki tiedämme erinomaisesti, että ketään ei olisi kiinnostanut parinsadan mielnosoittajan protesti, jos ei paikkoja olisi särjetty. Kun paikkoja särjettiin on keskustelu koskenut vain paikkojen särkemistä.

Luokkasota ei nappaa adventtisohjossa

 

Viime vuosina suomalaisten itsenäisyyspäivän juhlintaa on häirinnyt, mitä kummallisimmilla nimiyhdistelmillä itseään tituleeraava joukko rettelöitsijöitä. Rauhalliset mielenosoitukset ovat joko karanneet käsistä tai sitten mielenosoittajien joukkoon soluttautunut henkilöitä, joiden ainoana tarkoituksenakin on ollut rikkoa paikkoja ja kerätä itselleen mediahuomiota. Tänä vuonna porukka nimitti itseään luokkaretkeläisiksi. Kuokkavieraatkin on itsenäisyyspäivän vastaanoton nurkilla nähty. Kansan syviltä riveiltä huliganismille on turha odottaa ymmärrystä.

Miksi lippu palaa?

Itsenäisyyspäivänä hulinoitiin.  Hulinoinnin ohessa hajosi ikkunoita, irtainta omaisuutta ja paloi Suomen lippu. Sellaisia itsenäisyyspäivät ovat Suomessa nykyään. Suomi ei ole kaikille hyvä maa. On aivan selvää ettei kukaan lähde hulinoimaan ilman syytä. On kokonaan toinen asia ovatko syyt perusteltuja. Ihmiselle joka kokee olevansa ulkopuolinen omassa yhteisössään nämä kysymykset ovat kuitenkin yhdentekevä ja he kokevat tulleensa asuttamansa valtion pettämiksi. Yksinkertaistettuna heille ei enää merkitse tarpeeksi yrittää käyttäytyä tai vaikuttaa ympäristöönsä rauhanomaisin keinoin.

Aatteen ihmisiä vai elämäntapahuligaaneja?

Itsenäisyyspäivän mellakat toistuivat jälleen ja syitä pohditaan mediassa kuumeisesti. Annan yhden näkökulman mahdolliseksi motiiviksi. Sitä ei missään nimessä erilaisissa tutkijoiden kammioissa viljellä liikaa, eikä missään nimessä kukaan vasemmalle kallellaan voi sanoa sitä ääneen vahingossakaan tai joutuu sivuraiteille omien parissa.

Avoin kirje anarkovassareille - Säästäkää edes hevoset

Huomenna on taas joulukuun kuudes ja kaivaudutte esiin koloistanne riehumaan kännissä naamarit päässä, koska yhteiskunta on paha ja kaikki pielessä.

Järkevät ihmiset pitävät mielenosoituksia joissa kannetaan kylttejä ja huudetaan iskulauseita, ei mielenosoituksia joissa rikotaan näyteikkunoita ja sotketaan paikkoja. Tämä saattaa jopa vaikuttaa siihen ajattelevatko ihmiset mielenosoittajilla olevan oikeasti jotain sanottavaa, vai ovatko he vain lauma perseileviä idiootteja.  

Ihmisellä on tarve tuntea itsensä Ihmiseksi.

Kyllä. Meidät ollaan saatettu tilaan, jossa meidän on mahdotonta tuntea olomme hyödyllisiksi ilman, että me kuulumme, me näymme ja meillä on jokin agenda. Politiikka on tänä päivänä syöksynyt sellaiselle alueelle, jossa poliittiset henkilöt ovat myötämielisiä niille, joiden asian ajamista he ovat aina välttäneet - nimittäin kansan asian. Eikä suinkaan minkä tahansa kansan. Kansan joka vaatii tekemistä, kansan joka vaatii asioiden palauttamista edes jollain tavalla sellaiselle tolalle, jossa kansa on jonkin arvoinen.

Eikö Skotlannin levottomuus kiinnosta

Skotlannissa äänestettiin itsenäisyydestä viime torstaina (18.9.2014) ja lopputuloksena kansan enemmistö tahtoi säilyttää maan Ison-Britannian osana. Suunnilleen tämän verran Suomessa media asiaa käsitteli ja seurannut vaikeneminen on ollut aivan totaalista. Jopa niin ehdotonta, että se ihmetyttää. Ei ole ylittänyt uutiskynnystä se, että jopa itse äänestykseen epäillään liittyneen "venäläistä vaalitapaa" tai että kansan kahtia jakautuminen on näkynyt hulinointina, jonka rinnalla Kiakkovieras karkelot ovat juuri niin merkityksetön tapahtuma kuin se olikin.

 

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä