*

PanuRaatikainen

Varo väärennöksiä!

Vaalien lähestyessä pienellä ihmisellä on yhtäkkiä paljon ystäviä. Puolueet lupaavat hänelle kaikkea hyvää ja kaunista. Jokainen sanoo nyt olevansa kaikkein eniten juuri sinun puolellasi. Moni puolue väittää olevansa tavallisen työläisen, köyhän tai pienyrittäjän asialla. Kannattaa kuitenkin varoa väärennöksiä: kaikki puolueet eivät ole todellisuudessa sitä mitä, ne esittävät olevansa. Politiikan helppoheikit yrittävät lipevillä puheillaan myydä meille arvotonta rihkamaa. On syytä katsoa, millaisia poliittisia tavoitteita eri puolueet todellisuudessa ajavat. 

Oikeistopuolueet esimerkiksi väittävät haluavansa parantaa työllisyyttä. Tarkempi vilkaisu tarjottuihin keinoihin paljastaa karun totuuden: ne ajavat heikennyksiä irtisanomis- ja työttömyysturvaan sekä palkatonta pakkotyötä työttömäksi joutuneille. Orjatyövoiman hankkiminen työnantajille ei varsinaisesti ole työllistämistä eikä helpota työttömän tukalaa tilannetta. 

Osa puolueista suorastaan kilpailee sillä, kuka leikkaisi ankarimmin julkista sektoria. Leikkausten väitettyä pakollisuutta perustellaan kyseenalaisilla tilastollisilla silmänkääntötempuilla. Joitakin ajaa fanaattinen pakkomielle supistaa julkista sektoria. Toiset vain haluavat keventää suurituloisimpien verotusta. Osalla taustalla on tietämättömyys. Leikkaukset kuitenkin heikentävät kotimaista kulutuskysyntää. Erityisesti pienyritykset kärsivät. Näin leikkaukset syventävät taantumaa ja pahentavat työttömyyttä. Toimeentulotukea tarvitsevia tulee lisää, ja julkisen sektorin kulut vain kasvavat. Tämä nähtiin 1990-luvulla. Samaa virhettä ei kannata nyt toistaa. 

Puheet Suomen ylivelkaantumisesta ovat vahvasti liioiteltuja. Tosi asiassa Suomen velan määrä on kansainvälisessä vertailussa varsin kohtuullisella tasolla. Pitää myös ymmärtää, että valtionvelka ei ole mikään asuntolaina; sitä ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Asiaan liittyy paljon aivan turhaa pelottelua. 

Julkisen sektorimme väitetään olevan ”ylipaisunut” ja alati kasvava. Todellisuudessa Suomen julkinen sektori ei ole pitkään aikaan kasvanut minnekään, eikä se ole mitenkään erityisen suuri. Julkisen sektorin arkitodellisuus onkin aivan toinen: vanhustenhoidon tila on häpeällinen, kouluissa ja lastentarhoissa ryhmät ovat liian suuria, terveyskeskusten ja hammashoidon jonotusajat ovat monin paikoin kohtuuttoman pitkät ja henkilökuntaa on liian vähän, lastensuojelun työntekijät nääntyvät työtaakkaansa alle jne. Resurssit eivät todellakaan ole yltäkylläiset vaan niistä on pulaa. 

Ei suomalainen hyvinvointivaltio tietenkään täydellinen ole – aina on jotain parannettavaa. Suomi on silti ollut yksi maailman parhaita maita asua ja elää. Pyrkimyksenä on ollut, että tuloerot ovat kohtuulliset ja kaikista pidetään huolta. Sellaisessa yhteiskunnassa on vähemmän sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta; ja sellainen yhteiskunta on kaikille parempi paikka elää.

Hyvinvointivaltio on nyt kuitenkin monelta suunnalta uhattuna. On meistä itsestämme kiinni, millaisessa yhteiskunnassa lapsemme joutuvat kasvamaan ja elämään. Vasemmistoliitto haluaa kamppailla periksi antamatta hyvinvointivaltion puolesta ja kehittää sitä edelleen. Meidän mielestämme se on puolustamisen arvoinen!   

 

Lisälukemista:
Oikeisto puhuu pötyä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat