*

PanuRaatikainen

Jouluevankeliumi ja Suvivirsi - koulujen juhlien kristillisistä perinteistä

Koulujen juhlat ja niiden uskonnolliset sisällöt herättävät keskustelua, joka välillä lämpenee kovasti.

 Ei tarvitse omata mitään erityisiä yliluonnollisia kykyjä osatakseen ennustaa, että kohta taas julkinen keskustelu ja sosiaalinen media täyttyvät vaikerruksesta, kun joissain (esim. oman lapsen) koulussa ei joulujuhlassa enää luetakaan jouluevankeliumia tai lauluta jouluvirsiä - puhumattakaan kevätjuhlasta ja suvivirrestä. Taustalla on tietysti se, että monissa kouluissa on oppilaina ja juhlissa myös näiden vanhempina yhä enemmän muiden uskontojen edustajia ja myös uskonnottomia. Osa syyttääkin omien rakkaiden perinteiden murenemisesta suoraan maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta - toisten mielestä syyllisiä ovat asiasta pakkomielteen itselleen tehneet änkyrät vapaa-ajattelijat.

Viime vuonnakin aihe herätti suuria tunteita kirkon johtohahmoja myöten: Kuopion piispa Jari Jolkkonen osoitti näkyvästi mieltään pitämällä lapsensa keväjuhlapäivänä kotona protestina sille, ettei koulun kevätjuhlassa enää veisata suvivirttä (uutinen). Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala ivasi uskonnotonta jouluviettoa kolumnissaan "Adventti Light". Tv:stäkin tuttu Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo kävi aamutv:ssä kiivaaseen hyökkäykseen vapaa-ajattelijoita vastaan tässä asiassa.

* * *

Argumentaatio ei ole aina ollut kovin tasokasta. Sivistyneetkin ihmiset sortuvat näsäviisaisiin nokkeluuksiin ja kyselevät esimerkiksi, pitäisikö Suomen lipustakin poistaa risti. Toiset uhriutuvat pahanpäiväisesti ja valittavat, että eikö kristinusko enää saisi mitenkään näkyä julkisessa tilassa. Puhutaan ikään kuin ”suomalaisia” (siis osaa heistä) oltaisiin kieltämässä viettämästä joulua haluamallaan ”perinteisellä” tavalla.

Joulu voi olla tässä kulttuurissa joillekin, ehkä monillekin, kristillinen juhla - vaikka väittäisin kyllä, että tänä päivänä se on vielä paljon useammille ensisijaisesti tavaran ja kulutuksen juhla vailla pienintäkään uskonnollista sisältöä. Mutta oli miten oli, nyt ei puhuta joulusta, vaan koulujen lukukauden päättäjäisjuhlista - niistä se joulukuussa oleva ei ole ensisijaisesti Jeesuksen syntymän juhla, vaan todellakin syyslukukauden päättymisen juhla. Miksi sen olisi pakko olla kristillinen - vaikka siihen historiallisista syistä onkin sellaisia elementtejä tullutkin? Ei koulun keväjuhlakaan ole mikään kristillinen juhla, ja siksi on ollut sitäkin surkuhupaisampaa, että suvivirrestä luopumisesta (joissakin kouluissa) on niin kovasti kiukuteltu piispoja myöten.

Ei tietenkään kukaan ole kieltämässä niitä, jotka haluavat viettää joulunsa avoimen kristillisenä, tekemästä niin - viettäköön niin paljon kuin sielu sietää! Eikä kukaan ole vaatinut, ettei Suomen kristillinen historia saisi näkyä mitenkään. Kaupungit ja kyläthän ovat täynnä kirkkoja - ei niitä ole kukaan purkamassa. Valtauskonnon edustajien itku ja vaikerrus siitä, ettei heidän uskontonsa saisi näkyä missään, on vähintään onttoa - sehän näkyy joka tapauksessa vahvasti aivan joka puolella ihan parista koulujuhlasta riippumatta. Argumenttina tämä on suunnilleen samaa tasoa kuin tasa-arvoisen avioliittolain tapauksessa kuultu "Seuraavaksi vaaditaan sitten varmasti avioliiton sallimista lampaan kanssa".

Tässä puhutaan nyt vain ja ainoastaan kaikille yhteisistä koulujen (kevät- ja) syyslukukauden päättäjäisjuhlista ja niiden ohjelmasta. Kysymys on siitä, sisältyykö koulujen kaikille yhteisiin juhliin uskonnon harjoittamista. Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan sellainen ei ole Suomen vahvistamien kansainvälisten sopimusten ja Suomen nykyisen perustus- ja uskonnonvapauslain mukaista. Ja emmehän kai tässä halua rikkoa voimassa olevaa maan lakia? Rajan vetäminen sille, mikä kaikki sitten on uskonnon harjoittamista, on toki käytännössä joskus vaikeaa. Se ei tarkoita, ettei sen oikeasta paikasta voisi tai saisi keskustella. Yleensä ainakin rukoileminen ja virsien veisaaminen lasketaan tällaiseksi uskonnon harjoittamiseksi.

* * *

Olisiko paikallaan vähän muistella kristinuskon historiaa? Kristinuskon alkutaival ei ollut rauhallinen: Rooman valtakunta oli monikulttuurinen, ja eri uskontojen harjoittaminen oli kyllä sallittua, mutta lisäksi kaikkien piti kumartaa keisaria jumalana. Tähän eivät kristityt uskonsa vuoksi voineet suostua, ja tästä seurasi verisiä vainoja. Vieläkin kristityt muistavat uskonsa vuoksi kuolleita marttyyreja ja pyhimyksiä.

Kristittyjen tällaista taustaa vasten voisi kuvitella, että heiltä löytyisi ymmärrystä hieman vastaavantapaisessa tilateessa nyt olevia kohtaan... mutta ei: "maassa maan tavalla, tai maasta ulos", "kyse on meidän suomalaisten perinteestä", tai "kyllä sen verran on kestettävä" ovat kunnon kristityt ja kirkon papitkin kommentoineet asiaa sosiaalisessa mediassa. Näinkö he toteuttavat Jeesuksen sanoja "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille"?

* * *

Uskonto ja oma suhde siihen on monille hyvin herkkä, arka, jopa kipeäkin asia - kaikille suhde ei ole myönteinen - vähän niinkuin tosille lihansyönti tai oman seksuaalisen suuntumisen vastainen seksi. Siihen saattaa liittyä joillakin pahojakin traumoja.

Ajatellaan esimerkiksi ihmistä, joka on joutunut lapsena ankaran vanhoillisen, fundamentalistisen uskonyhteisön jatkuvan henkisen väkivallan uhriksi. Sellainen voi jättää syvät henkiset haavat, ja kaikki uskontoon viittaava voi aiheuttaa sellaiselle ihmiselle todella pahan olon - kenellä meistä on oikeus sanoa sellaiselle ihmiselle, että tämän haluttomuus osallistua johonkin, minkä kokee uskonnon harjoittamiseksi, on turhaa herkkänahkaisuutta ja niuhottamista. Näissä asioissa olisi varmaankin parempi olla hienotunteinen kuin ylimielisesti olla sanomassa toisten puolesta, mikä on kestettävä.

Tai ajatellaan ihmistä, jolla on vahva ei-kristillinen uskonnollinen vakaumus, ja joka kokee mahdottomaksi osallistua tilaisuuteen, jossa hänen näkemyksenä mukaan harjoitettaan kristinuskoa, esim. rukoillaan kristittyjen Jumalaa. Voiko valtauskontomme edustaja sanoa hänen puolestaan, ettei hänellä ole oikeutta kokea niin? Onko tämä kristillisen etiikan mukaista toimintaa?

* * *

Sen lisäksi, että kyse on vallitsevasta maan laista, asiaa voisi katsella myös kristillisen etiikan ja lähimmäisenrakkauden näkökulmasta. Jeesus kehotti rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä, ja ulotti lähimmäisen käsitteen myös ”vääräuskoisiin” ja käski rakastamaan jopa ”vihamiehiämme”. Tätä ei ole paljoa tässä keskustelussa näkynyt. Pikemminkin keskustelua on luonnehtinut aikamoinen itsekkyys: 

"Koska minulle tuovat lämpimiä muistoja mieleen oman kouluaikani kristilliset joulujuhlat, ja minun perinteeni on ollut se-ja-se, niin minulla on oikeus nauttia niistä myös lapseni koulun juhlissa" - sama se miltä kenestäkään muusta tuntuu. Minä, minä, minä!

Ei ole kovin laupiasta vähätellä, jos jostakusta toisesta joku asia tuntuu oikeasti pahalta. Hienotunteisuuden ja myötätunnon sijasta olen nähnyt tässä asiassa lähinnä ylimielisyyttä, pilkkaa ja ivaa. Tässä olisi vahvemmassa asemassa oleville oiva paikka tinkiä hieman omasta mukavuudestaan heikommassa asemassa olevien hyväksi. "Minkä teette yhdelle minun vähimmistäni, sen te teette myös minulle", sanoin Jeesus.

Voisiko selkeästi kristillistä uskonnonharjoittamista muistuttavien elementtien poiskarsiminen koulujen yhteisistä juhlista ollakin - ei vapaa-ajattelijoiden ja änkyräatestien julkea vaatimus vaan - juuri se kaikkein kristillisin, kristillisen etiikan ydinajatuksista kumpuava toimintatapa? Että järjestettäisiin yhteiset juhlat niin, että kaikki maailmaa eri tavoin katsovat lähimmäiset tuntisivat itsensä tasavertaisinä tervetulleiksi, eivätkä kokisi tilaisuutta vaivaannuttavana ja kiusallisena tai jopa ahdistavana? Eikö olisi todellista kristillistä lähimmäisenrakkautta kunnioittaa tässä toisten ihmisten tunteita, eikä pakkoaltistaa heitä vasten tahtoa itselle vieraalle uskonnolle esim. oman lapsensa koulujuhlissa, vaan keskittää uskonnollinen sisältö sitä haluaville suunnattuun omaan tilaisuuteen?

Hyvää ja rauhallista joulua!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Saman tien voitaisiin karsia myös peruskoulusta ateistiset elementit. Esim. darvinismia ei tulisi opettaa tieteellisenä totuutena vaan yhtenä teoriana muidenm joukossa.

Käyttäjän PanuRaatikainen kuva
Panu Raatikainen

Höpö höpö!
Evoluutioteoria on yksi systemaattisten havaintojen kaikkein vankimmin tukema tieteellinen teoria, eikä sille ole olemassa mitään vakavastiotettavaa kilpailijaa.
Eikä se itsessään ole "ateistinen" vaan monien valistuneiden kristittyjenkin hyväksymä teoria - kylläkin ristiriidassa kristillisen fundamentalismin kanssa (jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kirjaimellisesti totta).
Eikä evoluutioteorian tai muun vastaavan opettaminen varsinkaan ole uskonnon harjoittamista - josta tässä on puhe.

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Pertti Väänänen

Fundamenttalistisen kristinuskon heikkous on juuri siinä, että se levittää oppiaan epäuskottavalla tavalla. Raamatun tekstin pakkosovittaminen reaalimaailmaan, jollaista kirkko vuosisatoja harjoitti, ei toimi aikamme kontekstissa. Se on täysin epäuskottavaa.
Raamattua ei voi tulkita kirjaimellisesti, vaan se on ymmärrettävä allegoriana. Darvinismi ei ole millään tavoin ristiriidassa allegorisen raamatuntulkinnan kanssa, päinvastoin.
Aito kristillisyys erottaa Jumalan essenssin ja energiat, joiden avulla hän toimii universumissa luonnonlakien mukaan. Jumalan essenssi puolestaan on salainen, sillä, kuten Raamatusta luemme, kukaan ei ole milloinkaan häntä nähnyt.
Kristinuskon ainutlaatuisuus on sen hengellisyydessä ja ylivertaisessa moraalisessa eetoksessa, ei siinä, että taistellaan Jumalan luomia, ilmiselviä realiteetteja vastaan.

Rauhallista joulua!

Kristus syntyy, kiittäkää!

Martti Laines

Aika paljon odotettu uskonnollisilta yhteisöiltä ja ihmisiltä, jotka kaikki -- ainakin nyt Suomessa suurimmat kristinusko ja islam -- ovat sitä mieltä, että se oma uskonto on paras, ihquin, kaikista sadoista tuhansista maapallon uskonnoista se ainoa oikea.

Valtauskontojen ideologia lähtee siitä, että 'jokaisessa asuu pieni muhamettilainen/kristitty/pastafari/yms-yms, joka vain odottaa tiedostamistaan. Siihen, melko arroganttiin, ajatusmaailmaan sopii aika huonosti, että uskontojen harjoittajat kannattaisivat tapahtumaa, johon "kaikki maailmaa eri tavoin katsovat lähimmäiset tuntisivat itsensä tasavertaisinä tervetulleiksi".

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Olen kristitty, mutta olen useasti vaatinut näilläkin palstoilla kirkon ja valtion täydellistä erottamista toisistaan. Luterilainen regimenttioppi, joka alunperin johti valtion ja kirkon tiiviiseen liittoon, on kristillisen opin vastaista heresiaa, puhumattakaan teokratiasta.

Evankelis-luterilainen kirkko on latistunut Suomessa hengettömäksi, sekulaariksi organisaatioksi, joka ei enää aikoihin ole vastannut käsitystä kristillisyydestä ja valitettavasti luterilainen "ekumeenisuus" on vallannut myös Suomen ortodoksisen kirkon.

Kun Suomessa tunnustuksellista uskontoa opetetaan yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa, on luonnollista, että valtauskonnon tavat ja perinteet dominoivat myös koulujen juhlakäytännöissä. Virrethän eivät esimerkiksi kuulu ortodoksiseen kristinuskoonkaan, joten ne edustavat vain luterilaisuutta.

Kun näyttää väistämättömältä, että avioliittokin lähivuosina menettää kristillisen funktionsa, on kirkon ja valtion välinen rajanveto suoritettava Suomessa pikaisesti. Sen jälkeen on jokaisen perheen ja yksilön itsensä päätettävissä, mitä missäkin juhlassa lauletaan ja leikitään sekä millaisin rituaalein avio- ja muita liittoja solmitaan.

Käyttäjän tjarvile kuva
Timo Jarvilehto

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi yliopiston avajaisiin (ainakin Oulussa) kuuluu jumalanpalvelus. Siellä professorit ja muu henkilökunta kuuntelevat kiltisti papin saarnaa, rukoilevat ja veisaavat virsiä. Haetaanko jumalalta apua apurahahakemusten hyväksymiseen?

Toimituksen poiminnat