PanuRaatikainen

Pekka Himanen ja tieteelliset ansiot, osa 2

Laadukasta tutkivaa journalismia tekevän Long Play -julkaisun "huippufilosofi" Pekka Himasta käsittelevän laaja artikkelin "Himasen etiikka" aloittama keskustelu Himasen tieteellisistä ansioista jatkuu.

Eilen Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Himasen suojelija, kansainvälisesti tunnettu sosiologi Manuel Castells puolustaa Himasta HS:lle lähettämässään kirjeessä. (HS olisi kyllä voinut sanoa suoremmin, että itse asiassa Castells on nyt kiistellyn Himasen projektin toinen johtaja, ja nettoaa siitä hyvät hillot. Totta kai hän siis puolustaa Himasta.)

Tosiasiatasolla Castells ei sano juuri mitään uutta - hän toistaa paljolti sen saman, mitä Himanen itse sanoi jo Long Play:n haastattelussa, tai mitä Esa Saarinen sanoi Himasen puolustukseksi jo viikko sitten (mikä tuli jo käsiteltyä edellisessä blogissani) - tai mitä olemme kaikki voineet koko ajan lukea Himasen kotisivulta.


Castells puhuu Himasen monille kielille käännetyistä kirjoista  monikossa, vaikka sellaisia on vain yksi, Hakkerietiikka (2001). Tällä kirjalla on varmasti omat ansionsa, mutta varsinaisesti tieteellisenä tutkimuksena sitä ei voine pitää. Kirjan suosiota voi kylläkin selittää paljolti se, että siihen on kirjoittanut esipuheen kaikkientietokonenörttien guru Linus Torvalds ja jälkisanat - kukapa muu kuin - Castells.  

Castells jatkaa puhumalla Himasen muista kirjoituksista, "joita ovat julkaisseet Oxford University Press ja muut tiukasti vertaisarvioituja tutkimuksia julkaisevat kustantamot". Todellisuudessa sellaisia muita kirjoja on vain yksi, ja Castells unohtaa mainita, että hän on itse sen toinen kirjoittaja, ja tunnetusti kirja on suurimmalta osin Castellsin kirjoittama.

Castells puolustaa Himasen vertaisarvioitujen julkaisujen olematonta määrää viittaamalla itseensä: "olen julkaissut varsin vähän artikkeleita vertaisarvioiduissa julkaisuissa, koska näillä julkaisuilla on harvoin halua esitellä innovatiivista ajattelua". Castells on aivan liian vaatimaton: esimerkiksi Web of Knowledge -tietokanta löytää Castellsille pelkästään 2000-luvulla 40 vertaisarvioitua julkaisua. (Himaselle sieltä löytyy vain pari yhteisjulkaisua ja jo mainittu Hakkerietiikka.)

 

Kuten aiemmassa aihetta käsitelevässä blogikirjoituksessani totesin, kaikkea korkeatasoistakaan tutkimusta ei todellakaan julkaista artikkeleina kansainvälisissä lehdissä. Joskus tutkimuksen tulosten esiintuominen voi onnistua paremmin kokonaisen kirjan, tieteellisen monografian, muodossa. Esimerkiksi yhteiskuntatieteissä tai Suomen historiassa voi lisäksi olla usein mielekkäämpää julkaista tulokset suomeksi. Silti koko tieteen olemassaololle on elintärkeää vertaisarviointi: lehdessä tai tieteellisessä kirjankustantamossa valitut asiantuntijat arvioivat artikkelin tai kirjan käsikirjoituksen, ja joko hylkäävät sen tai hyväksyvät sen julkaistavaksi. Tulosten on vielä julkaistuksi tultuaan käytävä läpi ja kestettävä tiedeyhteisön perusteellinen kriittinen keskustelu. Vasta sen jälkeen niitä voidaan varsinaisesti pitää tieteellisenä tietona.


Julkaisukäytännöt vaihtelevat, mutta oleellista kuitenkin on, että tohtoroitumisensa jälkeen, melkein 20 vuoden aikana, Himanen ei ole ennen eikä jälkeen enimmäkseen Castellsin kirjottaman kirjan (The Information Society and the Welfare State: The Finnish Model (2002)) lisäksi oikeastaan mitään omia vertaisarvioituja  tutkimusjulkaisuja - ei artikkeleita eikä kirjoja, ei englanniksi eikä suomeksi. Kaikki mitä löytyy on pari kevyttä ja populaaria filosofiaan liittyvää kirjaa suomeksi 1990-luvulta, vaikeasti luokiteltava Hakkerietiikka (2001), ja sitten 2000-luvulla vain näitä Kataisen tilaamia poliittisia raportteja ja keskustelupapereita.

Castells päättää vuodatuksensa puhumalla "virheellisin perustein väheksyvästä kampanjasta". Olisi mukava, jos Castells olisi itse pysynyt totuudellisissa perusteissa, tai osoittanut tarkemmin yhdenkin virheen esitetyssä arvostelussa.

Castellsin pontevan paimenkirjeen tyylin summaa ehkä parhaimmin professori Alf Rehn fb-päivityksessään:

"Sovitaanko niin että jos media jossain vaiheessa järkkää kohun minun ympärille, ja joku teistä saa päähänsä kirjoittaa puolustuskirjeen minusta Hesarille, te ette liioittele siinä niin pirusti että koko homma alkaa saada tragikoomisia piirteitä? Jookos?"

* * *

Himasen oppi-isä ja pitkäaikainen suojelija, julkkisfilosofi Esa Saarinen on myös jatkanut Himasen puolustelemista. Saarinen toteaa, että "[Himasen] Raportin kieli on minusta täysin ymmärrettävää". Saarinen onkin itse ymmärrettävän kielenkäytön mestari, enkä malta olla ottamatta tähän näytettä hänen omasta erinomaisen ymärrettävästä tyylistään:

"Päivä Pafos-seminaarin jälkeen Pafos näyttäytyy keskeisestä kolmen vajeen vastavoimana, jotka ovat: 1) Fundamenttien kiteytyneisyysvaje mikä näivettää elämää, mutta voi tuntua väistämättämältä, vaikuttaa palkitsevalta ja houkuttella jatkamaan uomassa joka todellisuudessa ehtyy. 2) Yhteydellisyyden vaje, yhteyden puutteena erilaisiin ihmisiin erilaisissa elämänsä vaiheissa, tuntemattomiin, aikaisempiin ja tuleviin sukupolviin, elämän ihmeiseen ja kauneuteen, oman sisäisen maailmansa kasvualustoihin ja -avauksiin. 3) Kohottuneisuusvaje puutteena kokea elämänsä noste, elevation, uplift, upscale, Sibelius 2 finaalin kohottuneisuusaaltojen tunnevärein. - Pafoksen erityisyys on sen kyvyssä mobilisoida meidät kokonaisina ihmisinä. Vaje (1) tulee Pafoksella analyyttis-sanallisen tarkastelun kautta työn alle, johtaen esim. tietoiseen päätökseen sitoutua sydämensä äänen johonkin kohottuneisuuskuultuun kiteytykseen. Anti-keppihyypiöllisen sosiaalisuuden vaje (2) haihtuu pois kokemuksena muiden osallistujien innostavuudesta ja hyväenteisestä rohkaisevuudesta; Vaje (3) vähenee Pafoksella seminaarin kokonaiskokemuksellisen ja inhimillisesti vahvistavan hellys-dynaamisen systeemiympäristön kautta, mikä alkulämmittelyn jälkeen ulottuu jokaiseen päivän ja ulottuu jokaiseen tilanteeseen, myös niihin jotka eivät kaikin osin miellytä tai itsessään ole hohdokkaita. Pointti ei ole, että jokaisella on joka hetki "hauskaa", vaan että elämän kirjo kohdataan kohottuneina, siitä ihmeestä käsin mitä kukin tuntee olevansa."

On selvää, mistä Himanen on saanut vaikutteita omaan selvään kielelliseen ilmaisuunsa...

(Haluan korostaa, että kaikki filosofit - ja varsinkaan hyvät filosofit - eivät kirjoita näin.)

 

* * *

[Aiemmin mainitsemani yhteiskuntapolitiikan dosentti Raija Julkusen asiantunteva arvio Himasen uudesta Sinisestä kirjasta on nyttemmin saatavilla e-muodossa.]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Liittyy aiheeseen ainakin mutkan kautta: valtio teettää turhaa konsulttityötä (vaikka sen määrä on vähentynyt).
http://www.hs.fi/kotimaa/Tarkastusvirasto+Valtio+t...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Raatikainen on periaatteessa oikeassa, mutta jatkaa samalla asian vierestä puhumista.

Himasen ansioilla ja hänen muodollisella pätevyydellään ei ole merkitystä. Himasen projektin sisällöllä ja sen lopputuloksilla on niilläkin vain varsin vähän merkitystä. Sillä, mitä jotkut kollegat sanovat Himasen puolustukseksi ei ole taatusti yhtään mitään merkitystä. Koko kysymys henkilöidään edelleen Luoja tietää mistä syystä Himaseen, vaikka katseiden pitäisi suuntautua aivan toisaalle.

Filosofi Himanen ei ole ongelma. Tässä on kaksi asiaa, joihin pitäisi puuttua. Ensimmäinen on pääministeri Katainen, joka heitti arvovaltansa peliin varmistaakseen ystävälleen ja idolilleen tutkimusrahoituksen ilman suunnitelmaa, ilman arviointikäytäntöä ja ilman avointa hakua johon muutkin olisivat voineet osallistua. Toinen on Suomen Akatemia, joka selkärangattomasti vieläpä suostui tähän.

Himasen kyvyt ovat jo tulleet selväksi, joten hänen pommittamiseensa ei kannata haaskata enää aikaa. Parempi sihdata suoraan päämaaliin, kuten Yleisradio ja Aamulehti ovat jo sentään tehneetkin.

Käyttäjän PanuRaatikainen kuva
Panu Raatikainen

Jalonen on periaatteessa oikeassa. Nuo ovat ne asiat, joista varsinaisesti pitää puhua.

Jatkan silti tällä omalla kapealla tontillani, koska tästä asiasta siinä omassa alkuperäissä lausunnossani Long Play:lle puhuin, ja koska HS ja sitä seuraten muut ovat niin näyttävästi ja samalla varsin kritiikittömästi uutisoineet Castellsin puolutuksen (joka kiistää mm. minun arvioini).

eli, Castells (tai Saarinen) eivät esitä mitään, mikä kumoaisi Long Playn jutussa esitetyn arvion Himasen tieteellisistä ansioista - tai siis niiden huomattavasta vähäisyydestä.

Olli Pusa

Jalonen on oikeassa. Olennaista on, että Katainen teetti "tutkimuksen", jonka ilmeisenä tarkoituksena on tarjota fraaseja kokoomuksen tuleviin vaaliohjelmiin. Edelleen tikun nokkaan pitään nostaa paitsi Suomen Akatemian, myös Teksin ja Sitran johto, joka Kataisen painostuksesta lähti mukaan tällaiseen poliittiseen operaatioon.

Jonkinlaista katumusta asiasta osoittaa noiden organisaatioiden jo eläköityneiden johtajien kertomukset nyt jälkikäteen. He kertovat tosiasiassa painostuksesta ja noiden organisaatioiden taipumiseen painostukseen.

Loppu on seurausta siitä, mitä tehtiin. Olisi pitänyt aluksi arvioida koko projetin järkevyys. Sitten olisi pitänyt arvoida Himasen edellytykset vakavan tutkimuksen tuottámiseen. Niitä ei ole. Ja se, että projeti ajettiin läpi pääministerin asemaa käyttäen painostamalla kertoo, että tajuttiin hankkeen älyttömyys. Se ei koskaan olisi mennyt läpi normaalinan kilpailutettuna hankkeena. Niin paljon filunkia olisi ollut vaikeaa saada aikaan, vaikka olisikin hankittu hanketta arvioimaan "omia kavereita".

Heli Hämäläinen

Ainoa toteen näytetty asia tästä hömpästä on 700.000 euroa.

Toimituksen poiminnat