PanuRaatikainen

Niinistön työryhmä ajoi metsään

Presidentti Niinistön nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä pohtinut työryhmä julkisti ehdotuksensa suurella mediakohulla. Ehdotukset ovat herättäneet paljon kritiikkiä ja jopa tuohtumusta - toisaalta ne ovat olleet yleisen naureskelun aiheena ja niistä on tehty pilaa. Kokoomuslaisten suunnalta työryhmän työtä on kiivaasti puolusteltu.  Joillekin tuntuu olevan aidosti vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin pahasti vialla. Toiset tietävät sen ehkä oikein hyvin.

Työryhmä keskittyy antamaan kasvatusohjeita vanhemmille, ja jossain määrin myös elämänohjeita nuorille itselleen. Pitää nukkua tarpeeksi. Pitää varoa huonoa seuraa. Ja niin edelleen.  Monet ovat ihan hyviä ohjeita - ei siinä mitään - mutta myös varmasti ennestään kaikkien tiedossa - periaatteessa. Mutta mikä niistä muistuttamisessa sitten on niin pahasti vialla?

Perusongelma on tämä: Syrjäytyminen on tutkimusten mukaan vahvasti periytyvää. Taustalla on usein 1990-luvun lama ja suurtyöttömyys, joka synnytti suuren pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden joukon. Heidän lapsensa syrjäytyvät nyt jo toisessa polvessa. Toisin kuin työryhmä kuvittelee, liian isot viikkorahat ei ole se ongelma. Ja jos vanhemmat, tai usein vain yksinhuoltaja, on pitkäaikaistyötön, syrjäytynyt, usein päihde- tai/ja mielenterveysongelmainen, niin tälle on aika turha jaella tällaisia yleviä "arjen neuvoja". Ohjeet kaikuvat kuuroille korville. Saatika että omissa ongelmissaan kyntävä vanhempi kykenisi noudattaamaan niitä. Tällaisissa oloissa kasvavan nuoren riski syrjäytyä on suuri, ja hän tarvitsee vahvaa yhteiskunnan ja ammattilaisten tukea välttääkseen syrjäytymisen. Siinä ei työryhmän ehdottama naapurin tädin tarjoama pullakaan paljoa auta. Tämä on se asian ydin, mutta siihen työryhmä ei halua koskea pitkällä tikullakaan. Muusta puhuminen on kuitenkin pään työntämistä pensaaseen, ja sivuseikoista jutustelua.

Monilla syrjäytyvillä nuorilla itsellään on myös mielenterveysongelmia - esim. he ovat sairastuneet masennukseen. Se vaati ehdottomasti ammattiapua yhteiskunnan suunnalta. Mutta mitä sanoo Niinistön työryhmä: ainoa konkreettinen ehdotus on, että voitte rukoilla yhdessä! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Myötähäpeän tunne on suunnaton!

1990-laman syyttömät uhrit ja varsinkin heidän erittäin haavoittuvassa asemassa olevat lapsensa ansaitsevat kaiken mahdollisen yhteiskunnan tuen, ja nyt kaikesta huolimatta parempina aikoina siihen on haluttaessa aivan hyvin varaa. Sitä paitsi ennaltaehkäisevä työ tulee joka tapauksessa halvemmaksi yhteiskunnalle kuin syrjäytymisen hoitaminen. Oikeisto haluaa kuitenkin - tekopyhien elämänohjeiden säestyksellä -  heittää heidät susille.



Aiheesta lisää:

 

Tutkimus: Köyhyys periytyy ja ajaa syrjäytymiseen

Lasten hätä lisääntynyt säästöjen myötä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Yksilölliset/yksilön taustat ovat kaikilla erilaiset,ei ne kaikilla ole perittyjä tai -90 luvun laman aikaansaamia,,tai muutenkaan niputettavissa kollektiiviseksi vasemmmiston hyssyteltäväksi kohderyhmäksi,,kun aloite tulee oikealta,sen täytyy olla pielessä,muuta "vikaa"tässä ei olekaan ?

Käyttäjän PanuRaatikainen kuva
Panu Raatikainen

Lapsellista väittää, että kritiikin syynä olisi vain se, että työryhmän asettanut presidentti on oikeistotaustainen. Kritiikin tosiasiapohja on kiistaton.

Minulle on aivan sama, miltä suunnalta ehdotukset tulevat, jos ne ovat hyviä. Nämä eivät ole.

Michael Perukangas

Huono-osaisuus periytyy: yli 70% yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden lapsista saa toimeentulotukea. Tämä on hätkähdyttävän paljon. Tosin, avoimeksi jää se, missä kohden seurantatutkimuksen seurantaa he sitä toimeentulotukea saavat. Toisin sanoen, saavatko he toimeentulotukea siis joskus, edes kerran seurannan aikana vai kaikki 70% nimenomaisesti nyt-hetkellä? Toinen avoimeksi jäävä kysymys liittyy syihin: koostuuko heidän vanhempiensa toimeentuloasiakkuus epäyhtenäisistä pätkistä vai onko kyse pitkittyneen huono-osaisuuden periytymisestä?

Köyhyys korreloi positiivisesti mielenterveysdiagnoosien, ylipainon, aborttien ja tupakoinnin sekä omien lasten alipainon kanssa. Tässä tapauksessa tärkeimpinä selittävinä muuttujina lienevät heikko ravitsemus ja tupakointi. Ehkä vihanneksien ja hedelmien hintaa kannattaisi laskea, eineksien nostaa ja pyrkiä kriminalisoimaan tupakka.

On välttämätöntä tutkia huono-osaisuuden syitä ja seurauksia, jotta ylisukupolvinen huono-osaisuuden kierre voitaisiin katkaista tähän sukupolveen. Mutta onko se jo myöhäistä? Tarvitaan kansallinen yksimielisyys siitä, että laman sukupolven nuoret aikuiset tarvitsevat apua. Mukaan tarvitaan kunnallisvirkamiehet, päättäjät, järjestöt, kaikki. Palohälyttimien ja vaahtosammuttimien asentamisen lisäksi on välttämätöntä sammuttaa myös maastopalot.

Nekin nuoret aikuiset, joiden itsetunto on mennyt - tai sitä ei ole koskaan edes kehittynyt onnistumisen kokemuksien ja myönteisten onnistumisen mallien puuttuessa - jotka ovat aikuistuneet ilman aikuisen valmiuksia, voivat elää ihmisinä. Ja vielä tärkeämpää on, että heidän lapsensa, jo syntyneet tai vielä syntymättömät, voisivat elää ihmisinä. Laman lapsien lapsiin tulee satsata aivan erityisesti, ja tähän tarvitaan aivan erityinen kansallinen yksimielisyys, aivan sama, kutsutaanko sitä toivo- tai ties miksi talkoiksi ja tarvitaanko siihen politiikkaohjelmia.

Välityömarkkinat ja sosiaalinen työllistäminen ovat yksi hyvä instrumentti nykyistä useampien saamiseksi "mukaan", mutta ehkä olisi syytä tunnustaa, että välin jälkeen ei välttämättä tule mitään ja että välinekin voi olla itseisarvo. Joillekin työpaja voi olla paras mahdollinen paikka maailmassa, parempi kuin ympäröivä yhteiskunta, jonka vaatimukset lisäarvoa tuottavasta ja palveluhyödykkeitä kuluttavasta yksilöstä ovat toisille mahdottomia ja kohtuuttomia.

Köyhyys, sairastavuus, työttömyys, kouluttamattomuus, kaikki syrjäytymisen kanssa positiivisesti korreloivat mekanismit siis periytyvät. Ja jos omista vanhemmista ei ole niihin arkisiin keinoihin, niin tuskin sosiaalisista verkostoistakaan on apua, sillä syrjäytymisessähän on juuri kyse siitä, että sosiaalisia verkostoja ei ole, ainakaan hyödyllisiä ja tunnustettuja sosiaalisia verkostoja.

http://perukangas.blogspot.fi/2011/01/ovatko-laman...

Käyttäjän MailiMalin kuva
Maili Malin

Kiitos ravisuttavasta puheenvuorostasi. Miksiköhän meillä ei puhuta julkisuudessa siitä että Suomessa on enemmän toimeentulotuella eläviä ja pitkäaikastyöttömiä vrt muihin Pohjoismaihin. Eli meillä köyhyys ja osattomuus ovat selvästi valitun 1990-luvun laman hoitostrategioiden tulosta. Muualla valittiin toisin inhimillisempi strategia. Jälkiviisaus ei nyt auta, vaan pitää toimia. Laman lapset eivät odota.

Petri Haapa

Olen samaa mieltä, nyt niitetään sitä, mitä 1990-luvulla kylvettiin ja yritettiin todistella jopa itselle, että ei nämä säästöt mitään takapotkua tuo.

Petri Haapa

Jotain hyvääkin sentään 90-luvulla Ahon hallitus sai aikaan. Silloin nimittäin laadittiin opetussuunnitelman perusteet, jonka mukaiset opetussuunnitelmat tarjosivat runsaasti valinnanmahdollisuuksia ja peruskoulun rehtorina toimiessani ajattelin, että vau tämähän tarjoaa runsaasti valinnanmahdollisuuksia peruskouluopetukseen syrjäytymisuhan alla oleville oppilaille. Koulussamme oli moponkorjauskursseja, elektroniikkakursseja, eräretkeilykursseja sun muita. No tulevissa opetussuunnitelmien perusteissa lapsi heitettiin pesuveden mukana pois.

Toimituksen poiminnat